Tadaa mitä mieltä ootte !! Oon täs viikonlopun aikaan tutustunu uusiin ihmisiin, ja mietin kovasti että miten kertoa heille  vammaisuudesta, sairaudesta vaiko tarviiko siitä kertoa ollenkaan? Mä pyrin olemaan avoin sairauteni suhteen MUTTA en mäkään nyt käsipäivää sanoessani kerro samassa lauseessa sairastavani parantumatonta sairautta. :D Saattais ehkä pelästyttää kovemmankin kaverin?!

Sairaudenhan ei pitäis vaikuttaa mitenkään mihinkään. Sä tutustut ihmiseen, pidät hänestä tai et pidä, eikä sairauden pitäis vaikuttaa siihen! Mutta onks se oikeesti näin? Minkälaisii fiiliksii sulle tulis ku tapaisit minut, ja ekana asiana mä kertoisin sulle että oon sairas, parantumattomasti sairas? Se voi olla että sä et välttämättä haluais tietää musta enempää, se vois olla ettet haluais tutustuu muhun paremmin. Tai sit se voi olla että pitäisit sitä mielenkiintosena haasteena ja haluaisit tietää lisää asiasta !

Mä oon ollu hyvin avoin tän sairauden suhteen, mutta ei mullakaan otsassa lue "OLEN VAMMAINEN". Eikä mun ulkonäöstä, ulkokuoresta eikä mistään ulkoisista olemuksista huomaa sairautta.. Ookoo invakortti autossa paljastaa jotain, muttei silti koko totuutta. Joten huijaanko mä ihmisiä tutustumaan itseeni jos en kerro heti sairaudestani? Vai haluanko mä että muhun tutustutaan aitona ihmisenä, eikä vaan ainoastaan vammasena?

Pitäiskö mun teetättää t-paita jossa lukee "OLEN VAMMAINEN MUTTA MINUUN SAA TUTUSTUA"? Hmm mä en usko että se välttämättä kannustais tulee juttelee mulle... Tai entä "OLEN PARANTUMATTOMASTI SAIRAS MUTTA SAA JUTELLA". *Naurua* Mä en usko että toikaan toimis?? :D Tai sitte "SAIRASTAN MS-TAUTIA MUTTEI TÄÄ TAUTI TARTU", tosta sanasta -tauti tulee nimittäin mieleen ainoastaan se että se tarttuisi! Jokatapauksessa taidan hylätä tämänkin idean..

Mites sitte kun tapaan uusia ihmisiä, ja ne pyytää mua kävelylle. Lenkille vaikka! "Hei totaaa mä en pysty sit juoksemaan ja mun jalat jumittaa välil!".. Tai sit joku pyytää mua treffeille pitsinnypläyskurssille (erittäin todennäköstä..) ja mä kerron etten pysty ku kädet ei tunne mitään? Tai entä jos mua pyydetään leffaan katsomaan 3h trilogia Hobittien elämästä ja vastaan kieltävästi koska pissaan housuun kuitenkin? Se aiheuttaa kysymyksiä, ihmetystä, epäilyä ja ennakkoluuloja. Siinä kohtaa mä kerron mun sairaudesta ja loppu on pitsinnyplääjästä kiinni. Onneks pääosin kaikki pitsinnyplääjät on ollu positiivisia ja ennakkoluulottomia tyyppejä..

Mä tutustuin tänä viikonloppuna paremmin tapaamaani uuteen tuttavuuteen. Hän ei tienny mun sairaudesta, eikä ihan hirveesti muutakaan minusta! Must on ihana tutustua uusiin ihmisiin, kuulla heidän elämästään, kokemuksistaan ja mielipiteistään. Mä en kuuluta tätä sairautta maailmalle, mutta kerron siitä jos mulla on fiilis että voin luottaa henkilöön. Mä sit vähä punnitsin tilannetta, ja kerroin blogistani ja siitä että hän voi käydä lukasees sitä jos haluaa! Sen enempää en avannu blogini sisältöä, heitin pallon peliin ja mietin että kuulenko tästä ihmisestä enää ikinä. Lopputuloksena oli maailman ihanimmat sanat viestissä "En ehkä osaa nyt sanoo mitää järkevää mut oon onnellinen et kerroit :)".

Se mitä tästä opimme, on se että aion jatkossakin olla avoin asian suhteen. Mä en peittele sitä, enkä kiellä. Mut mä en silti ensitapaamisella julista sitä jokaselle vastaantulijalle, vaan kerron jos siltä tuntuu. Vaikka sä ehkä tiedät minut, sä et silti tunne mua. Ja vaikka sä tuntisit mut, sä et välttämättä tiedä kaikkea. Mä kannustan avoimuuteen, tuomitsemattomuuteen ja uteliaisuuteen! Pidä mieles avoimena ni voit tavata mitä hienompia ihmisiä ja oppia heiltä vaikka mitä uutta. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ! -positiivisesti yllättynyt ja aina avoin Sara


image.jpg

Näytänkö mä vammaselta ? ;)

image.jpgimage.jpg

Tadaa lauantain muotinäytöksestä, uutta mekkoa kokeilees !!! :)