Moikka ihanuudet! Ajattelin kirjoitella pilke silmäkulmassa ja huumorilla höystetyn tekstin vanhemmuuden iloista. ;) Nää jutut on asioita mitkä on täyttä faktaa, nää on kärjistetty ja kirjoitettu sarkastisella punakynällä, eli ei saa vetää herneitä nenään! :D Noh joku vetää kuitenkin, mut ei se mitään haittaa ! Herneet nenässä on varmasti jokin uusi ekologinen trendi-fitnessjuttu näin keväällä. 

Osa näist FAKTOISTA on tullu mulle täysin yllätyksenä! Näihin kaikkiin seikkoihin ei oo voinnu varautua millään tavalla, enkä oo osannu oottaa näiden juttujen tapahtuvan. Oli sulla sitten kokemusta äitiydestä, vanhemmuudesta, lapsista tai ei, nää on mielenkiintosii seikkoi ! Joten tsekkaa läpi ja kerro mielipitees. ;)

(Kuvat ovat Vauvalehden instagram sivuilta @vauvalehti)

1. Äitiaivot. Tää on siis niin totta kun olla vaan voi. Elikkäs siinä hetkessä kun sä synnytät sun lapses, pullautat sen pihalle alapäästäs tai sitten hänet kiskotaan irti mahastas, tai mikä synnytystapas onkaan, puolet sun aivokapasoiteetistas häviää ! Mä en oo varma viekö vastasyntynyt vauvas osan aivojes toiminnasta, vai tuleeko Alienit synnytyssaliin ja ryöstää osan aivoistas uudelle planeetalle. Vaihtoehtona voi myös olla että järjenjuoksus vaan lamaantuu vastasyntyneestä lapsestasi (eikä palaudu ikinä), tai sitten sun looginen päättelykyky, havannointi ja järkevyys katoaa jo pikkuhiljaa raskauden edetessä. FAKTA on kuitenkin se että jokasella äidillä on äitiaivot, ja se tarkoittaa sitä ettei kyseinen äiti muista mitään, keskittymiskyky on 0 (tai miinuksen puolella) ja välillä perus arjen toimenpiteet tuottavat äitiaivojen omaavalle henkilölle vaikeuksia. Esim. "Öööö mitä mä olin sanomassa" on todella yleinen lause äitien keskuudessa. Myös tavaroiden hävittäminen on yleistä; puhelin tai avaimet saattaa löytyä jääkaapista, ei enää muisteta sovittuja menoja ilman kalenteriin kirjausta (eikä kalenterikaan välttis pelasta tätä), ja äidiltä on ihan turha kysellä viime viikon menoista. Kaikki mikä on tapahtunut menneessä (eilinen on jo paha), sitä ei vaan enäää muista !

2. Oma aika. Tää on teoriassa helppoa, molempien vanhempien pitää saada myös omaa aikaa vauva-arjesta. Yksin sekä yhdessä. Käytäntö onkii sit ihan eri :D Etenkin äideillä jotka imettää, ja jos lapsi ei vaikka huoli pulloa. Tai on jotain muita erityistarpeita. Anyway tää oma aika on silti pakollinen, ja sen eteen on tehtävä tarvittavat toimenpiteet. Oikeesti sitä tulee hulluks jos mihinkään ei pääse yksinään, puhutaan esimerkiksi vessassa käynnistä tai ruokaostosten tekemistä. Mä voin omasta puolestani kertoa että tykkään Urhosta himonaan, se on ihan paras lapsi ja nautin suunnattomasti viettää hänen kanssaan aikaan kotona ja kodin ulkopuolella. En vaihtais sitä mihinkään! Mut silti tarvitsen sitä omaakin aikaa, oli se sitten verikokeissa käynti tai kirpputorilla pyöriminen. Joskus pitää päästä touhuamaan ja vain olemaan ihan ilman sitä lasta. Sen jälkeen jaksaa vanhemmuutta taas ihan eri tavalla. <3

3. Vaiheet. Tää on siis ihan parasta ! Ja naurettavaa. Ja samalla helpottavaa. Sekä raivostuttavaa. Pienen lapsen kanssa eläminen on yhtä vaihetta vaiheen jälkeen. Opitut tavat ja toiminnot eivät välttämättä enää pelaa seuraavassa vaiheessa. Kehitys juoksee kokoajan karkuun ja kaikkea uutta opitaan kokoajan. Yhteen vaiheeseen kun ollaan siirrytty, seuraava kolkuttelee jo oven takana! Eli jos sulla on nyt vaihe missä lapses ei suostu syömään aamupuuroa, ei hätää, se vaihe menee kyllä ohi. Tai jos teillä on nyt sellainen vaihe menossa missä tuntuu että lapsi syö tissiä kokoajan, ei hätää, se vaihe menee kyllä ohi. Tai jos teiän nukkuminen on nyt helppoa ja iisiä, ei hätää, sekin vaihe menee vielä ohi. :D On 3kk hulinat, on 4kk hulinat, joka kuukaus on hulinoita? Ja tiheän imun kausia on ööö. kokoajan? Vähintään joka kuukaus? Sitku viel lisätään hampaiden tulon-vaiheet, rokotuksesta johtuvat vaiheet, uusien ruoka-aineiden maistelun tuomat vaiheet, niin tiivistettynä: koko vauva-aika on vaan vaihetta vaiheen perään, heti kun totutte johonkin tuttuun ja turvalliseen: EI HÄTÄÄ, SE MENEE KYLLÄ OHI. 

4. Parisuhde. Ai mikä suhde? No siis täähän on sellain FAKTA että kun vauva syntyy, parisuhteesta ei oo enää tietoakaan. Koska faktahan on se ettette ole enää suhteessa kahdestaan, vaan elämäänne syntyy kolmas pyörä. Eikä se pyörä pyöri siitä ikin minnekkään pois. Se voi olla aikamoinen shokki aluksi, täytyy opetella kokonaan uusi arki ja elämään erilaisella kokoonpanolla. Voin luvata että lautaset lentelee, väsymys painaa, vituttaa, vatuttaa ja kaikkea siltä väliltä. Mut kaikkeen tottuun, ja kyl se parisuhdekkin siellä taustalla menee eteenpäin. Vauva-arjessa etenkin täytyy muistaa huomioida myös se oma kumppani ja parisuhde. Täytyy tehdä töitä sen eteen (vaikka väsyttäisi), täytyy muistaa omat tarpeet ja kumppanin tarpeet. Luoda yhteistä aikaa ja myös antaa sille toiselle omaa aikaa. Täytyy muistaa rakastaa. <3 Kuitenkin se fakta että haluatte olla yhdessä, auttaa teidät vaikeiden asioiden ja aikojen läpi. Yhdessä kun kohtaatte haasteet ja uuden arjen, selviätte kyllä voittajina. Se vaatii molemmilta kompromisseja, joustamista, aikaa, voimavaroja, pitkää pinnaa, rakkautta, luottamista ja tahtoa. Lapsen tuomat haasteet parisuhteeseen on asioita mihin ei oikein ennakkoon voi varautua, mutta niistä selviää kyllä jos vain yhdessä niin tahdotte. 

5. Vauvanvaatteet. Tää on kyl yks helvetti. Vaatteisiin saa tuhlattua koko omaisuutensa, jos vain niin haluaa. Uutena voi ostaa kaiken, ja silloin hinnatkin on sen mukaisia. Etenkin jos suosit jotain merkkivaatteita, saatat pulittaa uusista vaatteista satoja euroja. Muthei halvemmalki pääsee, ja nää on vaa näit valintoja ! Itse suosin kierrätystä, kirppistely on ihan parasta ajanvietettä sekä sopii loistavasti lompakolle. Yhden uuden vaatteen hinnalla saatat löytää kymmenkunta hyvässäkunnossa olevaa käytettyä vaatetta! Myös merkkivaatteita löytyy käytettynä ja loistavassa kunnossa, hiukan edullisemmin kuin uutena ostettuna. Mä en tähän jaksa edes kirjoittaa mielipidettäni merkkivaatteista, itse en oikein edes pidä kaikkien isojen ja tunnettujen merkkien ulkonäöstä. Enkä koe tarpeelliseksi maksaa merkistä niin paljon merkkilisää, jos edes tuotteen ulkonäkö ei miellytä silmääni. Mut näähän on niitä faktoja mistä jokasella on oma mielipide, yksi vannoo Gugguun nimeen kun taas toinen tekee toisella tavalla. Tärkeintä varmasti on lopputulos, eli lapsella on päällään ehjiä ja  puhtaita vaatteita. <3

6. Imetys. Ihan parasta. Sitä ei arvaakkaan kuinka tärkeä asia siitä muodostuu äidille, vauvalle ja heidän suhteelleen. Se tunne kun vastasyntynyt vauva hamuaa rintaa, ottaa aluksi epävarmoin ottein nännin suuhunsa ja imee siitä voimaa. Hetki hetkeltä vauvan imetysotteet varmistuu, hänestä tulee varmempi tissittelijä ja äidin tehtäväksi vain muodustuu tissin esillekaivaminen mahdollisimman nopeasti. :D Imetys on vauvalle muutakin kuin vain ravinnonlähde, hän tankkaa sillä rakkautta ja turvaa itseensä. Se on myös äidille voimaannuttava ja rauhoittava kokemus, mitä en ikinä itse vaihtaisi mihinkään. <3 Vauvansa voi ruokkia monella eri tapaa, eikä mikään tavoista ole toistaan huonompi tai väärin, mutta imetys on jotain todella kaunista ja luonnollista. Se on minulle tullut yllätyksenä kuinka asiasta on tullut minulle ja meille todella tärkeä ja ihana asia. 

7. Arvostelu. Äitien saama arvostelu on ihan järkyttävää, ja se miten toisten tapoja kasvattaa lapsensa kehdataan arvostella. Tottakai on tietyt ohjeistukset ja turvallisuusasiat minkä pohjalta mennään, lapsen turvallinen kehitys on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Silti äitejä arvostellaan miltein jokaisessa vauva-arjen osiossa, liittyen sitten vaunujen väriin, sormiruokailun alkeisiin, vaippavalintaan, nukkumajärjestelyihin, vaatevalintoihin, harrastuksiin, yökyläilyihin.... Mä oon sitä mieltä että jokanen äiti on paras äiti lapselleen, varmasti teet just parhaat valinnat sulle ja lapselles !  Muiden mielipiteistä ei kannata liikaa välittää, ja kaikki samat neuvot ja konstit ei välttämättä toimi just teiän kohalla. Muiden äitien arvostelu on turhaa, jokanen toimii tavallaan. Yhtä ja oikeaa mallia ei olekkaan, lapset ja äidit ja perheet on yksilöllisiä. Avoimuutta ja uusia näkökulmia asioihin, ei kritisoida toisten valintoja tai kasvatustapoja! :)

8. Epäitsekkyys. Tää tulee varmasti monelle uutena asiana, enää ei kerkeäkkään ajatella eka itseään ja omia tarpeitaan! Välillä vessassakäyntikin on jätettävä vasta vauvan hoidon jälkeen, ja välillä aamukahvia ei kerkeäkkään juoda aamuaikaan. Äidit ovat kyllä maailman epäitsekkäimpiä ihmisiä, se on varmaa! Joskus huomaa ettei ole käynnyt suihkussa moneen päivään kun ei vaan ole kerennyt, samat vaatteet on ollu päivästä toiseen päällä sekä hammaspesu on jäännyt iltaisin väliin. Tähän epäitsekkyyteen saattaa tietysti myös vähän liittyä äitiaivot, välillä vaan unohtuu nämä asiat. :D Jokatapauksessa toisen tarpeet on tälhetkel paljon tärkeämmät kuin omat, se on vaan sitä rakkautta. <3 Ei haittaa vaikka pissais housuun imettäessä vauvaa, tärkeintä on että pienokainen saa ravintonsa !

9. Lähtemisen vaikeus. No siis enää ei vaan startatakkaan autoa ja käydä kaupassa hakemassa puuttuva kahvimaito. Ehei, kahvimaidon hakemiseen lähikaupasta menee nykyään noin 45min-60min. Oletetaan että vauva on hereillä kahvimaidon loppumisen ajankohtana. Siitä hetkestä alkaa operaatio, mikä ei ole helpoin, nopein tai yksinkertaisin. Aloitetaan vauvasta; tottakai. Tarkistetaan vaipan tilanne, ja tottakai todetaan että vaippa pitää vielä ennen lähtöä vaihtaa. Vaipanvaihto on oma operaationsa, ja siinä menee aikaa lapsen yhteistyöhalusta riippuen x aika. Sen jälkeen operaatio puen lapselle sopivat ulkovaatteet, ja siihen menee oma aikansa. Vihdoin vauvan ollessa valmis ulos, täytyy sinun valmistella vauva turvakaukaloon. Tässä vaiheessa on vaatteet keretty vaihtamaan monesti mm. puklauksen, kuolauksen tms vahingon takia. Myös vaippa on saatettu vaihtaa toistamiseen. Kun vauva on valmis turvakaukalossa, hänet voi viedä autoon. Autossa hänet on kiinnitettävä asianmukaisesti ja turvallisesti, siinä menee hetkensä. Itse istuen vihdoin kuljettajan paikalla, ja startatessa auton kohti lähikauppaa on tilanteeseen uhrautunut jo monta hetkeä. Vihdoin ja viimein kaupassa sinun pitää saada lapsi autosta mukaasi kauppaan jollain tavalla, meillä on tällähetkellä käytössä matkarattaat joihin saa turvakaukalon kiinni. Eka on siis otettava matkarattaat auton takapaksista, avattava ne valmiuteen, kammettava lapsi turvakaukalossa pois autosta, loksautettava turvakaukalo kiinni matkarattaisiin ja näin olet valmis kaupan käytäville! Kaupassa tietenkin etsit nopeasti puuttuvan maidon, et sorru ollenkaan heräteostoksiin eikä kukaan tule pällistelemään suloista vauvaa. Kauppareissu on helppo ja nopea, palaat autolle jolloin vauvan siirtäminen autoon alkaa. Turvakaukalo irti matkarattaista, kaukalon nosto auton takapenkille ja kiinnitys asianmukaisesti. Sitten matkarattaat kasaan ja auton takapaksiin! Tässä vaiheessa oot hiestä märkä, ja maitokin on unohtunut kassalle. Noh kotiinpäin, ja kotipihalla taas vauvan turvakaukalon irroitus autosta, kaukalon bodaaminen takaisin sisälle ja tadaa oot valmis ! Helppoa kuin mikä, ja todella nopeaa. :) Aamukahvisi on kerinnyt kylmenemään miinuksen puolelle jo tässä vaiheessa. #momlife

10. Äitikaverit. Ihan parasta. Mulla on monia äitikavereita ja he ovat todella rakkaita sekä minulle että Urholle. Samassa elämäntilanteessa olevat äidit tarjoavat paljon vertaistukea vauva-arkeen, sekä heidän jälkikasvunsa tarjoavat loistavaa leikkiseuraa Urholle. On ihana kuulla muiden kuulumisia ja fiiliksiä arjesta! Lapset ovat todella yksilöitä ja kehittyvät yksilöllisesti, joten kehitystä ei voi verrata vaikka lapset olisivat täysin saman ikäisiä, mutta silti on mielenkiintoista ja kiva kuulla miten muilla samanikäisillä edetään. Äitikaverit omaavat myös äitiaivot, mikä helpottaa huomattavasti kommunikointia :D He ymmärtävät puolikkaat lausahdukset unohdetuista sanoista, sekä tietävät että lapsen perään ryntääminen on tärkeämpää kuin senhetkinen juoruilu. Äitikavereista muodostuu oma ryhmänsä ja tässä ryhmässä vertaistuki on parasta. Samassa tilanteessa olevat ihmiset ymmärtävät parhaiten toisiaan, oli sitten kyse alkoholismista, vakavasta sairaudesta, masennuksesta, koiraharrastuksesta, talonrakennuksesta tai vaikka ÄITIYDESTÄ. :D 

 

Tuliko samaistumisen tunnetta?? Vaikuttaako ihan kaukaisilta ajatuksilta? Ootko ite miettiny näit juttui? Uskoisin että noi seikat tulee joka kerta jonkunlaisena yllätyksenä, oli lapsi sitten ensimmäinen tai viides. Asioita mihin ei edes tajua varautua, tai oikeastaan ei niihin tarvikkaan varautua. Vauva-arjessa yllätyksiä ja uuden oppimista riittää kokoajan ! Tässä oli muutama seikka mitkä on tullu mulle yllätyksenä vanhemmuudesta, ja niitä seikkoja tulee kokoajan vaan lisää. Urho on kohta 8kk, ja tästä se vanhemmuuden pihallaolo vasta alkaa ! :D

Ihanaa kevään jatkoa kaikille lapsellisille, perheellisille, perheettömille, parisuhteessa oleville, sinkuille ja kaikille ketkä on jossain VAIHEESSA elämässään! ;) - #momlife Sara