sunnuntai, 12. elokuu 2018

Synnytys

TADAA, Urho on täällä! Moni on varmaan sen jo huomannutkin lukuisista some-päivityksistä, kuvia tulee joka tuutista kyllästymiseen asti! Mut hei minkäs sille voi ku toinen on vaan niin söpsö ja kuvauksellinen?! ;)

Mut hei miten kaikki meni? Miten Urho päätyi maailmaan? Jokasen synnytys on niin yksilöllinen eikä toista samanlaista olekkaan, mut haluutteko kuulla meiän tarinan? Jos ette, suosittelen lopettamaan lukemisen nyt koska aion kertoa meiän synnytystarinan  nyt! Vesienmenosta kesti 36h että Urho oli maailmassa, itse synnytys supistuksista lähtien kesti 18h 50min. Ponnistusvaihe kesti päälle tunnin, ja lopulta avustettiin imukupilla pikkunen maailmaan. Mut hei nyt mä kerron KAIKEN, koko tarinan !

Kaikki alkoi siitä kun laskettuna päivänä 29.7.2018 klo 6.44 herään sängystäni ja ajattelen nousta vessaan pissalle. Noh sängystä noustessani tunnen kun olen kauttaaltani ihan märkä SIELTÄ ja jaloistani, ihmettelen asiaa hetken että olenko unissani pissannut alleni kunnes nousen seisomaan sängyn viereen ja WHOAAAA sit alkaa lorista !! Meiän laminaattilattialle muodostui äkkiä uima-allas. Siinä sitten hiukan hämilläni ja unenpöpperössäni seison vip-uima-altaassani ja huudahdan nukkuvalle Manulle "Manu Manu Manu !!! Mult tais mennä vedet" :DDD Siitä Manulle ikimuistoinen aamuherätys, ja hän samantien passitti minut kylppäriin uimaleikeistäni koska itse en edes tajunnut sinne siirtyä. Manu sitten alkoi kuivailla lattiaa, vaihtoi lakanat ja hälytti äitinsä apuun koira- ja lapsivahdiksi. (Yläkerrassa nukkui kolme Manun vanhempaa lasta ja Nasu oli tulvasta ja aamuherätyksestä ihmeissään) 

Ihana anoppi saapui luoksemme ennätysajassa, hänkin varmasti hieman jännittyneenä ja vielä unihiekat silmissään. Mie tungin isompaa sidettä housuihini ja vuorattiin auton penkki pyyhkeillä jotta ylivuodoilta vältyttäisiin, koska lapsivedethän ei ollu kertahulauksella ulkona vaan vettä muodostui kokoajan lisää ja sitä valui ja valui kokoajan paljon !! Onneksi sairaalakassi oli valmiiksi pakattuna, joten ei muuta kun soittoa Kotkaan synnärille että tulossa ollaan ja eikun auton kyytiin ja menoks! Sinänsä meillä ei mitään kiirettä Kotkaan ollut, koska minua ei supistellut yhtään (vielä), ainoastaan jomotti hiukan alamahasta. Kuitenkin käynti synnärillä aamusta oli välttämätön, koska streptokokki-virus testi piti ottaa sekä samalla oliko lapsivesi oikeasti lapsivettä.

Matka Kotkaan sujui hiukan uneliaissa ja jännittyneissä tunnelmissa, koska ei ollut mitään tietoa jäätäisiinkö sinne samantien synnyttämään, oliko synnytys käynnistymässä tai jopa jo käynnissä. Ajatukset pyöri vaan vauvan ympärillä, olisiko hän kohta sylissämme? Tässä kohtaan ei tullut edes mieleenkään että siihen oli vielä mahdottoman pitkä matka ja rankka tie, mutta ehkä parempi ettei tästä seikasta ollut vielä tietoa. :D

Kotkassa käppäilimme iloisesti synnärille jossa meidät otettiin mukavasti vastaan. Linnottauduimme pieneen huoneeseen missä pötköttelin pöydällä selälläni, ja vatsalleni laitettiin käyrät jolla mitattiin vauvan liikkeitä ja sydänääniä, sekä tuliko supistuksia. Minusta otettiin myös streptokokki-näyte sekä tehtiin alateitse tutkimus oliko mitään synnytykseen enteilevää tapahtunut. Olin auennut muutaman sentin, vauvalla oli käyrillä kaikki hyvin, supistuksia ei piirtynyt (eikä tuntunut) ja streptokokki-näyte oli negatiivinen mikä tarkoitti että hyvillä mielillä saimme luvan lähteä kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä eli supistusten alkamista. Mieli oli vähän hämmentynyt tässä vaiheessa kun meidät lähetettiin kotiin, mutta mitä me sairaalallakaan oltaisiin tehty kun mitään merkkejä etenemisestä ei ollut. Jos streptokokki-näyte olisi ollut positiivinen, olisimme joutuneet jäämään antibiootti-tiputukseen sairaalalle, mutta onneksi näin ei ollut. Eli eikun Bemarin nokka takas Kouvolaa päin, ja ohjeistukseksi saatiin että jos supistukset eivät ala itekseen, olisi meidän palattava synnytysosastolle seuraavaksi aamuksi klo 09.00. Silloin varmaankin synnytystä oltaisiin vähän avitettu käynnistyväksi, mutta tätähän meidän Urho ei jaksanut odotella.....

Noh meiän miniperhe palasi siis Kouvolaan ! Oli aika kuumottavat tunnelmat odotella että koskas alkaisi jotain tuntemuksia heräämään. Pieniä supistuksia tuli pitkin päivää, mutta todella harvakseltaan, ehkä kerran tunnissa. Kotona yritimme avittaa supistuksia alkamaan kaikenmaailman kotikonsteilla; meikä siivos hullunaan, kävelin pihatiemme mäkeä ylös-alas, join vadelmateetä, huhkin pihalla kuin saunassa, pompin jumppapallon päällä, kävelin edestakaisin, lepäsin, rentouduin, Manu hieroi alaselkääni..... Kaikenlaista yritettiin päivän ja illan mittaan, mutta lopulta alkoi mennä hermot ja fiilikset vaihtuivat odottavaksi aamua kohtaan! Säädettiin herätyskellomme herättämään seitsemältä aamulla, jotta kerkeisimme ysiksi aamuksi Kotkaan. Illalla noin klo 23 kävimme sänkyyn nukkumaan, mielessä ainoastaan tulevan aamun herätys ja mietteet yöstä ettei varmaan saa nukutuksi jännityksestä... Painoin silmäni kiinni ja tarrauduin Manun kainaloon, KUNNES.................

Hmm kello oli varmaan 23.05 kun sanoin ekan kerran AAAAAARGH. Siitä se sitten lähti, sinä yönä ei paljon nukuttu. Supistukset alkoivat muutaman minuutin jälkeen siitä kun kävin sängylle pitkäkseni, ja ne alkoivat aika ryminällä. Ei tarvinnu miettiä että "onks nää niitä supistuksia?" vaan kipu kyllä kertoi totuuden. Kellottelin alkuun supistusten väliä, joka oli ensiksi 5-6min mutta aika nopeasti muuttui 4min. Siinä kohtaan soitin synnärille, ja he sanoivat että tännepäin voi lähtä ajelemaan, jokatapauksessa tuut tänne jäämään ja synnyttämään. Lähdettiin takas kohti Kotkaan joskus yhden jälkeen yöllä, edelleen rankkojen supistusten kanssa mitkä toistuivat noin neljän minuutin välein. Kotkassa oltiin kahden aikaan yöllä, jolloin tehtiin taas samat tutkimukset kuin aikasemmin, poikkeuksena streptokokki-näyte mitä ei tietenkään uudelleen tarvinnut enää ottaa. Käyrä mittasi supistuksia tulevaksi säännöllisesti ja kohtuu usein, vauvalla kaikki hyvin, olin avautunut tässä vaiheessa noin 4cm. Kotkaan jäätiin tälläkertaa, ja meidät ohjattiin omaan synnytyshuoneeseemme missä oli Manullekkin sairaalasänky jotta keskellä yötä saimme nukutuksi edes hetken. Minä sain supistuksien kipuihin Oxynorm-lääkettä, ne veivät kivut pois muutamaksi tunniksi ja sainkin nukutuksi sinä yönä sen 2h. 

Parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kipuihin, ja soitin hoitajan paikalle. Kysyin olisiko saatavilla jotain muuta lääkettä että saisin edes hetken nukutuksi. Siinä vaiheessa tuotiin ilokaasu saliimme, mitä hengittelin aina supistusten tuntuessa. Pärjäsin tällä reseptillä aamuun asti, tosin nukkumisesta ei kyllä tullut mitään. Aamunkoitteessa herätin Manun, ja saimme hiukan aamiaista huoneeseemme. Aamiaisen jälkeen juttelin kätilömme kanssa pitäisikö ilokaasusta siirtyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, ja tutkittuaan minut hän oli sitä mieltä ettei synnytys ollut vielä ihan lähellä ja päivästä oli tulossa suht pitkä, joten hän suositteli Epiduraali-puudutusta jotta saisin hetken levättyä ennen todellista koitosta. Kaikenlisäksi mulle oli noussut "työkuume", melkein  39astetta mihi sitten sain antibioottia ja särkylääkettä! Olo oli kyllä todella sekava kun kärsin univajeesta, ilokaasun pöllyistä ja kuume teki tepposiaan. Pian kuitenkin anestesia-lääkäri tuli luoksemme ja pisti puudutteen alaselkääni, puudute laitettiin katetrilla jotta puudutetta pystyttäisiin lisätä lisää tarpeentullen jatkossakin. Puudute veikin ihanasti kivut ja pystyin torkahtamaan hetkeksi !

Torkkujeni jälkeen heräilin ja huomasin hieman inhottavan sivuseikan puudutteesta: En tuntenut jalkojani ! Olin puoliksi halvaantunut, en pystynyt ollenkaan liikuttamaan jalkojani. Tunne oli todella inhottava, minua piti käännellä sängyssä Manun ja kätilön avulla. Joskus tuntui että valahdin sängyllä tarpeettoman alas, iski hirveä paniikki kun en saannut itse nostettua itseäni pystympään asentoon! Onneksi Manu oli paikalla ja nosti minut aina parempaan asentoon sängylläni. Liikkuvasta synnytyksestä ei siis tarvinnut edes haaveilla, ei tarvinnut miettiä kävelyitä sairaalan käytävillä tai suihkussa käyntiä tai jumppapallolla pomppimista. Siinähän makasin kuin ryhävalas rantahiekkaan jumittuneena. 

Vihdoin tuntien päästä kun puudutteen vaikutus alkoi lakata, tää ryhävalas alkoi tuntea jalkojaan. Niitä pisteli kovin, mutta pystyin sentään heiluttelemaan varpaitani ja hiukan liikuttamaan jalkojani! Se tuntui erittäin hyvältä, mutta samalla myös kivuliaat supistukset palasivat. Kysyin kätilöltä että mitäs nyt tehdään kun kivut tuntuvat palaavan, hän oli sitä mieltä että minun voimia säästelläkseen hän lisäisi lisää epiduraali-puudutetta mutta pienemmän annoksen tälläkertaa. Niinhän me sitten tehtiin ja mielessä pyöri toive siitä ettei jalat lähtisi alta tällläkertaa kun oli pienempi annoskoko kyseessä! Noh vitut.... :D

Takaisin halvaantuneeksi ryhävalaaksi. Eikai siinä muutakaan voinnut tehdä, piti luottaa ammattilaisiin ja siihen että kyl me Urho maailmaan saadaan vaikka äiti leikkii valasta puolet synnytyspäivästä. Sairaalasängystä ei poistuttu siis mihinkään, minut katetroitiin siinä ja Manu kanto mulle mehua ja korjaili asentoani aina välillä. Ennen kello 16 minuun lisättiin vielä yksi annos epiduraalia, jonka jälkeen hetkenpäästä lääkäri tuli ottamaan vauvasta laktaasi-arvot ja tutki samalla minut. Hups yllätys olikin suuri kun lääkäri ilmoitti hiusten jo näkyvän :DDDDD ja että otetaas nyt sitten nää arvot varmuudenvuoksi, mutta tilanne oli se että olin täysin auki ja vauva oli laskeutunut lähtökuoppiin. Tämä yllätys olikin oikein mieluisa, koska aiemmin oli sanottu että jos vauvan laktaasi-arvot olisivat huonot saattaisi synnytystapani olla sektio. Se toi pari kyyneltä silmään koska minä halusin ponnistaa poikani maailmaan alakautta ! Mutta tämän kehittyneen tilanteen johdosta sektio hylättiin samantien ja alatiesynnytys oli lähempänä totuutta. :)

Vaikka tilanne oli todella valmis vauvan osalta, minä olin ryhävalas edelleen !! En siis tuntenut jalkojani, koska sitä hemmetin epiduraalia oli tungettu minuun varmaan koko sairaalan lääkevaraston verran. Synnytyksessä tarvitaan kuitenkin jalkojakin, sekä supistusten tunteminen on jokseenkin tärkeää ponnistamisen ajoittamisessa. En siis tuntenut vielä supistuksiakaan, joten silläkertaa jäimme vain odottelemaan puudutteen vaikutuksen loppumista. Silloin oli hyvä hetki hengähtää, kerätä hieman voimia ja passittaa Manu hakemaan kallista mehujäätä sairaalan kahviosta. Jännittyneenä odottelin varpaideni heräävän henkiin, supistusten kivun tuntemista sekä ponnistamistarvetta. Mehujäät kerkesivät tulemaan ylös odotellessani, kroppa varmasti hiukka stressileveleillä ja kovilla kaikesta päivän kokemasta sekä unettomuudesta ja kuumeesta.

Noin kello 18.00 aikaan alkoi sitten varpaat väpättää, sain jalat itekseni koukkuun ja ponnistamisen tarve ilmeni! Ekaksi supistusten saapuessa ponnistin kyljelläni, toista jalkaa pitäen koukussa sylini päällä. Sain voimaa kiskoessani jalkaa itseäni päin ja paineen tunne alapäässä oli kyllä mahoton! Manu ja kätilö tsemppas ihanasti kokoajan minua, ja sainkin vauvaa pusattua kohti maailmaa aika hyvällä menestyksellä. Manu pyyhki märällä rätillä hikeä naamaltani ja ilokaasun voimin jaksoi kokoajan heitellä voimaannuttavia kommentteja edistyksestä. Kuitenkin melkein tunnin ponnistamisen jälkeen alkoivat voimat hiukan loppua, ja kätilön termein vauva ei edennyt "kynnyksen" yli vaan pakitti hieman takaisin aina sinne päästyään. Silloin supistuksieni tehoa avitettiin oksitosiini-tipalla ja lääkäri tuli hätiin imukupin kanssa sekä leikkaussaksien. Siitä ei mennyt enää kuin hetki, kun lääkäri sai imukupin avulla pidettyä vauvan siinä mihin asti sain hänet ponnistettua, eikä hän enää pakittanut takaisinpäin. "Kynnyskin" tuli ylitettyä helposti imukupin avulla, ja enää muutama vahva ponnistus niin Urho syntyi maailmaamme rääkäsyiden kera. :)

Vauvalla oli kaikki erinomaisesti, hän sai apgar-syntymäpisteitä 9/9. Hänellä oli mielettömän tumma tukka syntyessään, tuima tuijotus ja mahtava ääni. <3 Painoa 3286g ja pituutta 51cm. Syntymän kellonaika 19.06 30.7.2018 (40+1). Fiilis oli mitä mahtavin kun sai ponnistettua oman pojan maailmaan sisulla ja pienin apuvoimin, vaikeuksista huolimatta ! Tuntui aivan voittajalta että tällänen vammanen + parantumattomasti sairas + ryhävalas sai kroppansa toimimaan ja suoriutumaan pitkästä koitoksesta ilman huutoa tai ärräpäitä. Ei voitais olla pienestä Urhostamme enemmän ylpeitä tai onnellisia, hän on niiiin täydellinen. Ihan niinkuin kaikki vastasyntyneet. :) <3

Oli tarkoitus kirjotella myös miten meiän vauvakuplassa on tämän muutaman viikon aikana mennyt, mutta taidan jättää sen seuraavaan tekstiin koska pienimies on juuri heräämässä päiväuniltaan! Mutta tiivistettynä voisi nopeasti kirjoittaa: mennyt ihan mielettömän hyvin, eritoten oon ylpeä meidän imetystaipaleesta. <3 Boitsu nukkuu hyvin, syö hyvin, kakkaa hyvin ja äitikin on toipunut erinomaisesti ! Mutta siitä enemmän vaikka seuraavalla kerralla. 8) Meiän elämää voi seurailla instagramista päivittäin lisää @justmesara !

Mä toivotan kaikille ihanaa alkusyksyn jatkoa, nauttikaa hiukan viileemmistä ilmoista ja arkeen palaamisesta kesän sekoilujen jälkeen ! Toivotan kaikille odottaville äiteille tsemppiä ja kärsivällisyyttä odotukseen, kohta se teiänki oma pikkunen on jo sylissä tuoksuteltavana ja hellittävänä. <3 Toivotan kaikille äidiksi tulleille onnea pikkusesta ja ihanaa vauvakupla-aikaa kaikille sekä tsemppiä arjen pyöritykseen! Täst ei tuu helppo matka, mutta me naiset ollaan kovia ja varmasti handlataan arjen kiemurat ja väsymykset! Muistakaa pyytää apua ja etenkin OTTAA vastaan sitä apua!! :) Ei sitä huvikseen tarjota, apujoukot ovat varmasti aina valmiina auttamaan jos äiti haluaa hetken itselleen tai tarvii hetken kerätäkseen voimavaroja jatkoon. Lähetän vauvantuoksuisia haleja ja pusuja sinne ruudun toiselle puolelle, kuulutaan taas ! -Sara ja Urho <3 (kuvapläjäys lopussa meiän ihanasta tuhisijasta..<3)

IMG-20180811-WA0021.jpg

Näistä tunnelmista lähtiin, kuva otettu aamulla kun ekaa kertaa käytiin Kotkassa kääntymässä... :)

IMG-20180811-WA0023.jpg

Yöllä sitten piirtykin jo hyvin supistuksia, mutta penkissä jaksoi silti vielä hymyillä ! :D

IMG-20180811-WA0022.jpgIMG-20180730-WA0013.jpg

Hän on täällä.... <3

IMG-20180731-WA0075.jpg

Ensimmäiset kuvat synnytyssalista. <3

IMG-20180731-WA0076.jpgIMG_20180802_080421.jpgIMG_20180802_155538.jpg

3päivän sairaalassaolon jälkeen me päästiin kotiin ! <3

IMG-20180802-WA0050.jpgIMG-20180802-WA0046.jpgIMG_20180804_125500.jpgIMG_20180804_111613.jpgIMG_20180805_132434.jpgIMG_20180804_035906.jpgIMG_20180804_035908.jpgIMG_20180806_144101.jpgIMG_20180803_174541.jpgIMG_20180803_115557.jpgIMG_20180806_222652_BURST001_COVER.jpgIMG_20180806_183111.jpgIMG_20180806_183107.jpgIMG_20180807_170931.jpgIMG_20180808_134100.jpgIMG_20180807_173500.jpgIMG_20180807_171434.jpgIMG_20180808_134008.jpgIMG_20180808_203917.jpgIMG_20180808_210055.jpgIMG_20180809_180020.jpgIMG_20180809_195518.jpgIMG_20180809_203730.jpgIMG_20180810_120911.jpgIMG_20180810_132154.jpgIMG_20180810_132210.jpgIMG_20180810_132407.jpgIMG_20180810_132334.jpgIMG_20180810_165050.jpgIMG_20180810_173416.jpgIMG-20180807-WA0060.jpgIMG-20180806-WA0059.jpgIMG-20180806-WA0060.jpgIMG-20180804-WA0021.jpgIMG-20180806-WA0057.jpgIMG-20180806-WA0055.jpgIMG-20180806-WA0058.jpgIMG-20180803-WA0056.jpgIMG_20180810_173454.jpgIMG_20180810_180001.jpgIMG_20180810_183047.jpgIMG_20180810_195848.jpg

 

torstai, 5. heinäkuu 2018

Masukuvia (+ kuoleva laama)

Ihanaa sateista torstaita sinne kaikille! :) Täällä onkii alkanu jo raskausviikko 37 ja sen kyllä huomaa! Olo on edelleen pirteä ja energinen, mutta kyllä masun tuoma paino alkaa hiukan myös rajoittaa tekemisiä. Huomaa selvästi väsyvän paljon nopeammin sekä jalat myös rasittuvat helpommin. Mut ei se mitään, näil mennään eteenpäin! Välil vierien, välil kierien, välil kävellen. :D

On tää raskaus kyl ollu niin ikimuistoista aikaa kaikesta huolimatta. Siis tottakai tähänkin taipaleeseen on sisältynyt paljon pelkoa, huolta ja epävarmuutta. Olo on ollu välillä todella tukala esimerkiksi siloin kun kärsin pahoista iskias-kivuista. Alkuraskaus meni niin huolesta sekaisin kun ei ollut varmuutta masuasukin voinnista tai tilasta, mutta pikkuhiljaa kaiken varmistuessa onkin pystynyt täysin luottamaan ja nauttimaan raskauden kulusta ! Alkuraskautta varjosti pahoinvointi ja huono-olo, keskiraskaus meni epävarmuuden vallitessa mutta tää loppuraskaus on kyllä ollut kaikenkaikkiaan ihanaa aikaa ! Tunnen itseni elinvoimaiseksi, tunnen itseni hyvännäköiseksi ja itsevarmaksi masuni kanssa, eikä pienet vastoinkäymiset järkytä varmuuttani millään tavalla. :) Vaikka kauppareissut menisikin nojatessa kävelykeppiin tai vaipat jalassa, mä silti hehkun onnea. <3

Ok vaikka mä saatan välillä hehkua onnea, mä kyllä välillä kuulostan myös kuolevalta laamalta. :D Etenkin kotona ollessani ja yrittäessäni epätoivoisesti nousta sohvalta, on ääntelyt välillä hiukan epäilyttäviä. On työn ja tuskan takana nousta vaakatasosta ylös tän mahan kanssa! Myös jatkuva vessassa ravaaminen käy välillä hermoon, mutta toisaalta olen jo asiaan hyvinkin tottunut ms-taudin kanssa. Loppuraskaudesta olen myös kasvattanut ruokahaluani aikamoiseksi, tai siis vauva on.... Urho tykkää etenkin herkuista todella paljon, jäätelöä ja suklaata kuluu erittäin paljon sekä kahviloitten herkulliset leivokset ovat tulleet tutuksi ! Myös Manu on saannut tuta Urhon himot, koska baby on syönnyt Manun karkit ja juonnut limsat... Eihän sille voi minkään jos  vauva haluaa?? (Vauva haluaisi myös uuden auton, katsotaan miten voimme tätä hänen toivettaan kunnioittaa :D)

Tänään on jäljellä 25 päivää laskettuun aikaan, joten vähiin käy ennenkuin loppuu! Sairaalakassi odottaa jo eteisessä valmiiksi pakattuna, vauvan kotiutumisvaatteet on jo valkattu sekä turvakaukalo odottaa valmiudessa uutta tulokasta. Pinnasänky on jo ollut paikoillaan ja kasattuna muutaman viikon, vauvanvaatteet on pesty, vaipat aseteltu paikoilleen, lelut oottavat leikittäjäänsä ja Nasu ehkä ymmärtää (tai sitten ei) että pikkuveli on matkalla maailmaan. Tissit tuntuu räjähtävän maidosta hetkellä millä hyvänsä eikä oikein enää mihkään vaatteisiin mahduta. Tämänhetkinen painoarvio sairaalassa pikkuiselle oli 2400g ja lupa normaalille alatiesynnytykselle tuli sairaalan lääkäriltä. Ms-tauti ei siis aiheuta erikoistoimenpiteitä tämän asian suhteen! :)

Odotusaikaan on siis mahtunut kaikenlaista ja h-hetki alkaa olemaan lähellä! Halusin odotusajasta ihania muistoja, joten olen saannut kaksi ihanaa ystävääni ikuistamaan pyöristyvän mahani ihaniin raskausajan kuviin, sekä hyödynsimme myös Kouvolalaisen valokuvaajan Teija K:n ammattitaitoa studiokuvissa. Haluaisinkin nyt jakaa kuvat myös teille, joten alla kuvapläjäys näistä ihanista otoksista ! =) En tiedä tavoittaako kuvien tunnelmista raskauden hehkun vaiko kuoleman laaman ähinän, ei sen niin väliä ! :D Mallina on ollut superihanaa olla, etenkin kun on ollut niin taitavia ja ihania kuvaajia. <3 -Sara


IMG_4648.jpgIMG_4718.jpgIMG_4804.jpgIMG_4809.jpgIMG_4853.jpgIMG_4934.jpgIMG_4842.jpgIMG_4711.jpgIMG_4682.jpgIMG_4695.jpgIMG_4783.jpgIMG_4705.jpgIMG_4819.jpgIMG_4824.jpgIMG_4941.jpgIMG_4953.jpgIMG_4936.jpgIMG_4990.jpgIMG_5000.jpgIMG_5058.jpgIMG_5099.jpgIMG_5077.jpgIMG_5089.jpg

Yllä ihanan Veera Nikulan ikuistamia kuvia. <3 Verssu on kyllä mielettömän taidokas kuvaaja. 8)


__________________________________________________________________________



IMG_6471-2.jpgIMG_6616-2.jpgIMG_6507.jpgIMG_6554.jpgIMG_6446.jpgIMG_6361-2.jpgIMG_6439-2.jpg

Yllä valokuvaaja Teija K:n ottamia kuvia studiollaan. <3 Kuvien ison koon takia en valitettavasti saannut kaikkia ladattua blogiin, ja muutama piti lisätä mustavalkoisena koska oli kuvakooltaan pienempi. Jokatapauksessa yllä muutama kaunis otos Teijalta, kiitos ! <3



__________________________________________________________________________



Koivu6.jpgKoivu4.jpgKivi1.jpgKoivu1.jpgVesi10.jpgVesi3.jpg

Ihana ystäväni Jonna Korhola ikuisti vielä nämä yllä olevat kauniit kuvat. <3 On kyllä ihanaa kun ystävissä on osaavia kuvaajia jotka haluavat kuvata minua ja Urhoa ! <3 Olen heille ikuisesti kiitollinen näistä kuvista. :')

sunnuntai, 17. kesäkuu 2018

ylläri-Babyshowerit ! :O <3

Aurinkoista viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle! :) Toivottavasti ootte nauttinu näteistä aurinkoisista keleistä, ja kerenny vähän relaamaan töitten ohella. Onnekkaimmat on varmaan vietelly jo kesälomaakin ! On kyl ollu tosi mahtava kesä tähän asti. Melkein joka viikonloppu ollaa saatu nauttii toinen toistaan nätimmistä keleistä. :)

Minut yllätettiin viime keskiviikkona ihan täysin. Mun ihanat ystävät ja sukulaiset oli järjestäny mulle yllärinä babyshowerit ! Kaikki oli järjestetty niin hienosti ja taidokkaasti, missään ei oltu pihtailtu. Ruoat oli ihan älyttömän hyviä, löyty suolasta ja makeaa montaa erilaista. Kakun ilmapallokoriste oli yks ehdoton wow-juttu ! 8) Tytöt oli sisustanu meiän kämpän täyteen babyshower-aiheista rekvisiittaa, löyty ilmapalloja ja viirejä ja vaaleansinisiä serpentiinejä ja helmiä jajaja.... Tää oli oikein ihana vaaleansininen ihmemaa ! (Itseasiassa on vieläkin, kun en oo raaskinu ottaa näit koristeita pois.) Nää ihanat naiset oli myös keksiny meille kaikenlaista ohjelmaa, oli piltinmaistelua, baby-aliasta, vauvakuvien arvailua ja vielä Nasu oli kirjottanut kirjeen mihin täydensimme yhdessä sanoja! Oli niin ihanaa viettää näitten ladyjen kanssa laatuaikaa. <3

He olivat myös hankkineet minulle ja Urholle mahtavia lahjoja, siis oikeasti niin hienoja ja tarpeellisia että !! Eniten ehkä yllätyin Tulasta eli kantovälineestä mikä oli ostettu minulle selkäni takana, koska se oli ollut kauan haaveilemani tuote mitä en koskaan itse olisi raaskinut ostaa. Sekä tämän kyseisen Tulan väritys, olihan se erikoisväri eikä enää saatavilla uutena ! Olin kyseistä kuosia yrittänyt bongailla ties mistä nettikirppiksiltä hiukan huonoin tuloksin, sitä löytyi sieltäkin enää harvoin ja oli hinnaltaan aina todella arvokas. Mutta niin vain löysin juuri tälläisen Tulan yhdestä laatikosta minkä avasin. Ääää onnen kiljahdukset kuuluivat varmasti naapuriin asti !

Nää naiset on mulle niin arvokkaita, jokanen yksilönä sekä myös porukkana. Must on niin ihanaa että ympärillä on tällänen naisporukka mitkä yhdessä pystyy toimimaan ja järjestämään tälläistä ! Koska kaikki ketkä on ikinä järjestäny naisten kesken mitä tahansa, tietää kuinka vaikeaa se on ja jokaisen aikataulujen sovittaminen yhteen vaatii hermoja ja järjestelmällisyyttä ! Tässäkin porukassa oli mukana yhteensä 15 ihanuutta, ja he olivat aloittaneet järjestelyt jo monta kuukautta aikasemmin. Mä en osannu yhtään odottaa juhlia, kukaan ei ollut paljastanut mulle yhtään mitään! Ei edes puolikkaalla lauseella tai sanalla, jokainen heistä oli pystynyt huijaamaan mua ihan täysin! Olin nimittäin melkein jokaisen kanssa ollut tekemisissä edellisinä päivinä eikä kukaan ollut hiiskunut mitään.... Perkele! :D

Koska tytöt yllätti mut, mä haluaisin esitellä nää ryökäleet ! Jokanen heistä on mielettömän upea ja hieno ihminen, oon niin onnellinen ja kiitollinen että heistä jokainen on elämässäni. Ja jatkossa myös Urhon elämässä. <3

Alotetaas ekana KUMMEISTA:

- Ella. Uskoisin että babyshowereitten pääjuonija ja mahdollisesti eniten minua huijannut. :D Ellamursu on ollut ykköstukijani raskauden aikana, häneltä oon kysellyt hölmöjä kysymyksiä ja lähetellyt jo alkuviikoilta alastonkuvia "kasvaneesta" masustani. Ellan kanssa sellasta aihetta ei olekkaan mistä ei voitais puhua ! Babyshowereita edeltävänä päivänä oltiin Ellan kanssa synnytysvalmennuksessa ja käytiin yhdessä syömässä sen jälkeen, eikä hän silloinkaan näyttänyt minkäänlaisia merkkejä seuraavan päivän yllätyksestä. Katalaa !! Hän oli vaan pokkana kuunnellut seuraavan päivän suunnitelmistani lähteä anopin kanssa pullakahveille, vaikka varsin hyvin tiesi miksi minut haluttiin just silloin pois kodistani... Murr ! Ellalla oli myös ollut muutaman päivän hallussaan talomme avaimet, ihana mieheni Manu oli ne hänelle luovuttanut lähdettyään maanantaina työreissulle toiselle puolelle Suomea. Ellan panos juhlissa näkyi, hän oli tehnyt upean vaippakakun ja rakentanut ihanan lahjalaatikon Urholle. Kiitos Ella, susta tulee niin paras kummi Urpalle. <3

- Jonna. Siis hemmetti tää nainen asuu Helsingissä ja on silti pystynyt järjestelemään yllätysjuhlia mulle! Mä vielä samana päivänä tekstailin Jonnan kanssa eikä tullut mieleenkään että hän vastaili mulle muutaman kilometrin päästä !! Se että Jonna sai pidettyä töistä etäpäivän ja pääsi tänne landelle juhliin illaksi oli jo valtava kunnia. :) Mieletöntä että mun takia voi tehdä tälläistä ! Me ollaan oltu Jonnan kanssa ystäviä ekalta luokalta lähtien, ollaan valloitettu maailmaa yhdessä ja Jonna on ollut aina mun tukena niin miesjutuissa kuin sairauskamppailuissakin. Jonna oli siis ehdoton valinta Urpan kummiksi ! Vaikkei enää nähdä niin usein kuin ennen, ollaan kuitenkin aina olemassa ja tukemassa toisiamme silloin kun tarvitsee. Aina ei tarvitse toista nähdä usein tietääkseen että siellä se on kuitenkin valmiina tukemaan, jos tarve niin vaatii. <3

 

Sitten MOTOXTYTÖT ! Heissä kaikissa on yhteistä se että ollaan oltu samassa paikassa töissä (missäköhän o_O) saman esimiehen aikakautena. Ei siitä sen enempää, vaik silloin oli paljon paskaakin niin jotain mielettömän hienoakin! Meistä nimittäin muodostuis ihan mieletön porukka joka pitää yhteyttä vieläkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Meistä jokainen on suht eri elämäntilanteissa, jokaselta löytyy omat mielipiteet ja kannat asioista mutta niitä kunnioitetaan ja ymmärretään ja tuetaan jokaista valinnoissaan. Se on meiän motoxtyttöjen valttikortti. <3 Heistä jokanen pääs mukaan yllätysjuhliin, oli ihana nähdä heistä jokaista saman katon alla ! Motoxtyttöihin kuuluu Ellan lisäksi:

- Titta. Mieletön pieni sähäkkä pakkaus ja ihanan pienen Milon äiti. Titan kanssa parasta huvia on dissata ja juoruilla eri ihmisistä, nauraa heidän fb-päivityksilleen ja parantaa maailmaa kaikkien järkevien ideoiden voimin! Titan kanssa hitsaannuttiin hyvin yhteen meiän oudon Savonlinnan-työkomennuksen aikana, ja sen jälkeen onkin molempien elämäntilanteet muuttuneet paljon mutta silti tunnen että luotto ja ystävyys meidän välillä vain säilyy! <3

- Darja. Didi on meiän leipurimestari, mutta sekä myös puutarhamestari ! Didiltä voisin tilata ties minkälaisia herkkuja niin arkeen kuin juhlaan. <3 Didi on mielettömän aito ja ihana ihminen, häneltä oon kuullu aina niitä viisaita ja realistisia sanoja ja kommentteja. Hän on aina tsempannut mua ja työntänyt eteenpäin, vaikka välillä omat jalat ei oo niin kantaneetkaan. Didi on yks meiän porukan äitihahmoista, vaikkei vielä sitä omaa pikkuista omistakkaan! <3

- Annabella. Beltsi on siis ihan älytön persoona, ihan huippu! :D Sanoo asiat suoraan ja just niinku ne oikeasti on! Beltsissä on munaa !! Kaikist hauskointa et Beltsihän loisti baby-aliaksessa missä selitettiin vauva-aiheisia sanoja kanssakilpailijoille. Bellan suusta tuli useampikin oikea vastaus ja todella nopealla tahdilla, vaikkei kokemusta vauvoista taida niin paljoa ollakkaan. ;)

- Jonna V. Ihanaihana ilopilleri ! Hänenkin kanssaan oltiin viestitelty samana, sekä edellisinä päivinä että koskas mahdollisesti kerettäisiin treffailemaan. Eikä millään tavalla kertonut viesteissä et "hei mehän nähään keskiviikkona." :D Tää ihana kikattelija on aina tukemassa ja auttamassa, tuntuu et ihan koska vaan olis puhelimen päässä jos tarvisin apua minkä tahansa asian kanssa ! Liittyen joko koiriin, Urppaan, ms-tautiin tai ihan mihin vaan. Kaunis hymy ja elämänasenne. <3

- Saara. Jokanen varmasti voi allekirjoittaa sen väitteen et ihan supermutsi pienelle Olivialle. <3 Ihailen Saaran periksiantamattomuutta, rauhallisuutta ja vakautta ! Ihana, reilu ja luotettava ystävä. Saara on aina todella suvaitsevainen ja häneltä löytyy tuomitsematon mielipide rankkoihinkin asioihin. Aina tsempannut ja auttanut mua kun ollut hiukan huonompia päiviä, aina osoittanut apuaan kun sitä olen tarvinnut! Tiedän että heidän perheeltään löytyisi aina hoitopaikka  ja seuraa ja apua Nasulle, Urholle tai minulle. <3

- Veera N. Tää ihana nuori nainen jonka elämänasenne on vailla vertaa! Aina löytyy uusia päämääriä eikä pienetkään vastoinkäymiset häntä jarruta. Veerankin kanssa oltiin keskusteltu masukuvausten aikatauluista viesteillä edellisinä päivinä, eikä kyllä tullu sanallakaan mitään vinkkiä juhlista. Hemmetin reilua kyllä! :D Veeralla löytyy tietämystä ja halua autojutuista valokuvausjuttuihin, joten Veera onkin halunnut ikuistaa kanssani Urpan matkaa valokuvien muodossa. Katoytaa minkälaiset kuvaussessiot saadaan aikasiksi ! ;)

 

Loput babyshower-porukan KIEROT NAISET. Ihania ystäviä ja sukulaisia, en vaihtais mihkään ja oon ikuisesti kiitollinen että ollu mukana järkkäämässä näitä hienoja juhlia mulle ja Urholle:

- Tiia. Hän on ollu yks ekoista ihmisistä kelle kerroin odottavani Urhoa, ja hän on ollut tukenani alusta asti. Ja aina niin innoissaan! Ollaan Tiian kanssa jaettu tulevaisuuden haaveita, niin häistä kuin perheenlisäyksestäkin. Tiian kanssa pystytään puhumaan realistisesti kaikista asioista, niin positiivisista kuin negatiivisistakin. Nyt vasta yhdistän Tiian tiedustelut viimeisellä kirpparireissulla "Puuttuuks Urholta mitään?" babyshowereihin, hiukan katalaa tämäkin! :D Tiedän Tiiankin olevan aina valmis auttamaan arjen pulmissa minua ja Urppaa sekä tuovan elämäämme ihanan rakastavan aikuisen. <3

- Pia. Siis mun parhain serkku !!! Ja uskomattomin ja ihanin.<3 Hienosti hänkin pokkana vaan huijannut minua, ollaan nimittäin Pian kanssa oltu ihan älyttömän paljon tekemisissä melkein päivittäin. Pia on kans ollu yks suurin tukijoukko raskauden aikana ja oikeastaan jo ennen sitäkin. Hän on mun isosisko, jonka tiedän aina auttavan ja tukevan missä tahansa asiassa. Puolin ja toisin tsempataan toisiamme arjen kiemuroissa. Pialta oon myös voinnut kysellä mitä tahansa tyhmiä(kin) kysymyksiä raskauteen liittyen, ja avoimesti ollaankin puhuttu odotusajasta ja vauva-arjesta. Tiedän että heidän perheeltään myös saadaan tukea, apua ja rakkautta kun sitä tarvitaan. <3

- Veera V. Ihana Veetu joka on mun vanhemman kummipojan äiti ! Veeralta oon óppinu paljon äitiydestä, hän oli ensimmäinen kavereistani joka aikoinaan sai lapsen. Hän myös mahdollisti mulle hienon kokemuksen synnytyksessä mukana olemisen. Varmasti tää uuden ihmisen maailmaan saapuminen on vahvistanut ystävyyttämme entisestään. Häneltäkin oon voinnut kysellä erilaisia vinkkejä vauvanhoitoon liittyen! On niin ihanaa kun on äitikavereita jo valmiiksi, näiden asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin. <3

- Ida. Hän ei päässyt juhliin paikalle mutta oli yksi ihanista järjestelijöistä. Hän oli myös avainasemassa Tulan hankinnassa, kiitos siitä !! Idankin sanaan ja apuun voi aina luottaa, hän esimerkiksi majoitti meidät edelliseksi yöksi ennen Turkin matkaamme. Ihana maailmanmatkaaja joka ei sano helposti "ei" millekkään mahdollisuuksille!

- Elina. Meiän kesän tuleva morsian. <3 Hänen ylläri-polttareitaan oltiin juhlimassa muutama viikko sitten Lahdessa, ja niidenkin yllätys onnistuis loistavasti! Eli vuoroin vieraissa, kiitti Ellu tästä ylläristä. ;D Elina oli virkannut Urholle ihanan sinivalkoisen peiton, pituustakuulla, eli Urpan kasvaessa kasvaa myös peittokin. :) Kätevää!

- Mamma. Ihana anoppinikin oli ollut mukana näissä katalissa järjestelyissä. Oltiin sovittu että lähdetään metsästämään korvapuusteja kyseisenä päivänä, enkä ollut pitänyt tätä suunnitelmaa mitenkään poikkeavana! Oltiinhan ennenkin käyty pullanmetsästysreissuillamme ympäri Suomea, joten siinä että lähdin hakemaan mammaa työpaikaltaan kello neljän aikaa, ei ollut mitenkään epäilyttävää! Kävimme iki-ihanassa Verlassa kahvilla ja viettäen kivaa laatuaikaa yhdessä, enkä edes paluumatkalla ajatellut reissussa olleen mitään ihmeellistä ! Vasta kotitiellämme autojenpaljous aloitti ihmettelyni ja autojen jatkuminen pihaamme sai sydämeni pamppailemaan. Huhhuh pointsit anopille mahtavasta huijauksesta!

- Äiti ja isi. Hekin olivat tässä mukana omalla panostuksellaan, nimittäin ottivat Nasun yökyläilemään. Ihmettelinkin iskän ikävöintia ja  halua saada välttämättä Nasu yökyläilemään tiistaina! Sinnehän tyttö siis vietiin tiistai-iltana ja hänet palautettiin keskiviikko illalla. 

Ihan mielettömiä ystäviä ja rakkaita mulla, KIITOS TUHANNESTI. <3 Raskauden edetessä kerkesin jo miettiä ettei mulle taideta mitään babyshowereita järjestää, eikä se nyt niin haittaa.... Mut olihan tää ihan älytöntä ja vielä millä tavalla  juhlat järkättiin! Kaikki oli niin täydellistä !! <3 Yllätys oli mitä ihanin !! En ois ikinä uskaltanut ees unelmoida mistään tälläsestä yllätyksestä. :') Oon vaan niin kiitollinen ja onnellinen näistä ihmisistä mun elämässä, tiedän että he ovat tukemassa vauva-arkeamme ja auttamassa aina tarvittaessa. Tää on niin uus tilanne meidän perheelle ja vauva-arkeen tuo vielä oman lisänsä mun sairaus, mikä voi yllättää miten vaan! Siks oonki niin kiitollinen jokasesta avuntarjoajasta, tukijasta ja kuuntelijasta. <3 Yhdessä me handlataan tämä kaikki !! :) 

Tänään mulla alkoi raskausviikko 35, eli todella pitkällä jo ollaan. Urho voisi syntyä maailmaan koska vaan, mutta virallisesti hän on täysaikainen viikolla 37. Toivotaankin että pysyy masussa ainakin vielä muutaman viikon, siellä on vauvan kuitenkin turvallisinta oleilla ja kasvaa ! Mä oon pikkuhiljaa selvinny ylläri-babyshowereista (muutama päivä meni toipuessa) ja nyt pystynkin suuntaamaan katseet kohti loppu-odotusaikaa ja nauttimaan tästä kaikesta! Ei tarvi pelätä tulevaa niin paljon kun tietää miten ihanat ihmiset on ympärillä. <3 Love u all !!

Olkaa kiitollisia ystävistänne, he ovat elämän suola. <3 Muistakaa kunnioittaa ja arvostaa heitä ! Mä kirjottelen jatkossa päivitystä miten raskaus ja vointi on edennyt ! :) Kuulumisiin! Ihania kesäpäiviä kaikille !! - kiitollinensiunattuonnellinen-Sara

IMG_0135.jpg

NÄÄ NAISET <3 <3 <3

IMG_0137.jpg

Yllä MOTOXTYTÖT <3 <3 <3

IMG_0139.jpg

KUMMIT <3 <3 <3

IMG_0133.jpg

Mielettömät herkut ja mieletön toi kakku !!!! 8)

IMG_0129.jpgIMG_0117.jpgIMG_0115.jpg

Niin rakkaita ja ihania ystäviä... <3

IMG_0118.jpgIMG_0126.jpg

Lahjat oli upeita. :')

IMG_0127.jpgIMG_0128.jpgIMG_0113.jpgIMG_0106.jpgIMG_0107.jpgIMG_0108.jpgIMG_0109.jpgIMG_0216.jpgIMG_0220.jpgIMG_0157.jpgIMG_0228.jpg

Vitsit että oli hauskoja ohjelmia ja PALJON. :)

IMG_0215.jpgIMG_0167.jpgIMG_0181.jpgIMG_0176.jpgIMG_0160.jpgIMG-20180613-WA0019.jpgIMG-20180613-WA0010.jpgIMG-20180613-WA0012.jpgIMG_20180614_120034.jpg

Maailman kaunein Tula ja ihana lämpöpussi ! =)

IMG_20180614_154413.jpgIMG_20180616_140357.jpgIMG_20180614_115753.jpgIMG_20180613_235033.jpg

KIIITOS kaikki rakkaat. <3

IMG_0141.jpg

perjantai, 8. kesäkuu 2018

Lomakuulumisia: vaippoja ja muslimeita

Ihanaa viikonlopun alkua toivottelee täältä vammanen, raskaana sekä KIPEÄNÄ oleva Sara ! :D Tää on kyllä erittäin hyvä yhdistelmä, mitään ei jaksa tehdä eikä kroppa toimi millään tavalla. Ei jaksa mitään muuta kuin maata, välillä käyn keittiössä hakemassa lisää monivitamiini-juomaa lasiini ja välillä oon hurja ja siirryn sohvalta sänkyyn lepäämään. Tää päivä on ollut merkittävä; oon myös kerran käynnyt kävellen postilaatikolla asti todetakseni ettei postimies ole jättänyt laatikkoomme yhtään mitään. Kuinka masentavaa.

Mutta hei tämähän ei vain kuin hetkellisesti hidasta etenemistämme, pikkunen breikki ja pakkohuilaaminen tekeekin varmaan ihan hyvää! Vauvajutut on edenny niinkin pitkälle että oon nyt raskausviikolla 33 ja h-hetki oikeasti vain senkun lähestyy! Kuinka jännää. Mun työnteko myös loppu tältäosin kun neuvolalääkäri määräs mut sairaslomalle oman ja babyn hyvinvoinnin takia, ei tarvi stressaa tai miettii työkuvioita enää. Juhannuksena jään sit virallisesti äitiyslomalle ! =) Työpaikkani pukukaapin kävin tyhjentämässä ristiriitasin mielin, en tiedä koska palaan sinne takaisin (vai palaanko ollenkaan?). Elämä näyttää, katotaan miten vauva-arki lähtee kotona sujumaan ja miten mun sairaus on aatellu muistutella itsestään. :)

Viime päivityksessä vähän jo fiilistelin meiän tulevaa reissua ja nyt se onkin jo takanapäin! Aattelin siitä vähän päivitellä ja kertoa teille, koska tietenkään reissaaminen vammasena ei oo mitenkään niin yksiselitteistä ja nyt kun mukana oli vielä masu-asukki joka toi matkaan omat mausteensa ! Kävästiin siis 10.-21.5 Turkissa Antalyassa, ja seuraavana hiukan meiän loman hienoimpia ja oudoimpia hetkiä:

- Lähtö ja Helsinki-Vantaan lentoasema. Lentomme lähti mukavasti keskellä aamuyötä 04.40 helatorstaina. Tunnelmat olivat silloin erittäin väsyneet, jännittyneet ja odottavat. Onneksi ihana ystäväni Ida asuu 15min päässä lentokentältä, joten yövyimme siellä edellisen yön eikä meidän tarvinnut lähteä kentälle keskellä yötä Kouvolasta. Heräsimme Vantaalta klo 02.20 ja ajoimme pienen punaisen bemmimme läheisimpään parkkihalliin lentokentälle, jossa se vietti 11 päivää täysin maksutta ! Invakortin yksi hienoista eduista on täysin ilmainen pysäköinti lentokentällä. Siitä iso peukku päättäjille ! Myöskin henkilökunta lentokentällä oli erittäin avuliasta, jo heti lähtöselvityksessä kävelyvaikeuteni otettiin huomioon (kävelykeppi oli messis) ja meille kerrottiinkin lähtöportin sijaitsevan todella kaukana kentän aivan toisessa päässä ja kehotettiin ottamaan pyörätuoli alle turvatarkastuksen jälkeen. Mehän tehtiin työtä käskettyä ja kruisailtiinkin pyörätuolin kanssa kentän toisesta päästä toiseen täysin vaivattomasti !

- Lento ja vaipat. Hitto mä olin ovela! Jokainen lentokoneilla matkustanut varmasti tietää lentokenttien sekä lentokoneiden ruuhkatilanteet vessojen suhteen. Etenkin kun monta lentokonetta laskeutuu samaan aikaan määränpäähän, on kyseisen lentokenttien vessoissa ruuhkaa! Kaikkihan haluu ekaks hotelli helpotukseen pitkänkin lennon jälkeen. Jotkut eivät suosi lentokoneitten vessoja ollenkaan, mutta niihinkin muodostuu välillä aika pitkiä jonoja lennon aikana. Mä olinkin tosiaan ovela ja pistäydyin ennen matkaamme Kouvolan apuvälinetoimistossa hakemassa itselleni kasan aikuisten vaippoja, ja hyötykäytinkin niitä matkamme aikana ! Ne oli ihan huippuhyvät lennolla, ei tarvinu niin miettiä tai stressata vessareissuista tai -jonoista. Se on jo henkinen tekijä mikä tasapainottaa omaa fiilistä kun tietää että mitään paniikkia ei tapahdu vaikket kerkeisikään vessaan. Eikä mitään paniikkia tapahtunutkaan. :) Noi vaipatkin on nykyään niin huomaamattomia että rennompien matkustushousujen alla pidettynä kukaan ei erota niitä ! Helppoa, huomaamatonta, ja parantaa matkustusmukavuutta ja -stressiä mielettömästi !

- Hotelli. Hotellimme sijaitsi 15-20min päässä lentokentältä, Antalyan rannikolla upeassa miljöössä. Taxi maksoi hotellille 50liiraa eli 10e ! Ei paljo tarvinnu tuskailla julkisten bussien kanssa tai odotella missään matkatoimistojen kuljetuksen kanssa joka kävisi läpi jokaisen Antalyan hotellin vieden turistit perille. Oli kyllä helppoa, nopeeta, halpaa ja vaivatonta just tällee! Ei taieta kyl enää jatkossakaan matkaillessa suosia muuta kuin taksia lentokenttäkuljetuksena, etenkään jos hotelli sijaitsee yhtä lähellä kuin tällä kertaa. Hotellin hinta-laatu suhde oli mielestämme todella hyvä, ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi, hotellin tilat siistejä ja nättejä, huoneestamme oli mieletön merimaisema ja Antalyaan tulevat koneet laskeutuivat suoraan hotellimme päältä! Aika ainutlaatuinen ja hieno ympäristö. Hotelli oli all inclusive eli sisältäen aamupalan, lounaan, illallisen ja juomat mutta herkkukiintiön täyteensaattamiseksi käytiin ostamassa läheisestä kaupasta vielä jätskiä, sipsiä, jääteetä ja suklaata melkein joka ilta! ;)

- Vauvamasu. Masun kaa meni kyl tosi hyvin matkalla ! Urho viihty messis tosi hyvin, ja varmasti hänkin nautti löhöilystä, auringosta ja uimisesta yhtä paljon kuin vanhemmatkin. Paikalliset oli kans ihan fiiliksissä vauvasta, esim hotellin henkilökunta ei peitellyt innostustaan vaan tuli innolla kyselemään vauvan kuulumisia ja koska on laskettuaika jne.... Vähän erilaista kuin Suomessa, eihän täällä raskaanaolevia mitenkään erilailla kohdella, esimerkiksi ruokakaupassa! :D Lomakohteessamme taksikuskitkin innostuivat puhumaan vauva- ja lapsijuttuja huonolla englanninkielellään, sekä Antalyan lentokentällä saatiin erikoismukavaa palvelua Urhon takia. Pääsimme lähtöselvityksessä jonon ensimmäisiksi koska virkailijan mielestä vauvamasun kanssa tarvitse jonottaa niin pitkään. Aika huomaavaista ja mukavaa ! :)

- 11päivää oli kyllä todella sopiva aika reissussa. Viikon matkat menee niin nopeasti, etenkin jos päivistä jo muutamakin tuhlaantuu matkustamiseen! Meiän matka oli itse koottu, eli ostettu erikseen lennot ja hotelli. Hotellikin oli vielä varattu erikseen hotellin omien nettisivujen kautta, eikä mistään hotels.com yms sivujen kautta. Säästettiin siinä ihan mukavasti. ;) Huomas kyllä että kohdevalintamme oli omatoimimatka, koska suomalaisiin turisteihin emme törmänneet kertaakaan! Ennen valmismatkoilla kun hotellilla on hyvässä lykyssä ollut puolet asukkaista suomalaisia ja päivän kuulumiset on voinnu vaihtaa suomeksi. Nyt oli ihan mukavaa  vaihtelua olla kielimuurin päässä muista hotellin asukkaista.

Vammasen vinkit reissulle;

-Ei kannata stressata tulevasta säästä, sääennusteet on nykyään todella kehittyneitä mutta niihin ei oo silti 100% luottaminen. :D Etenkin kun alat päivystää kahta viikkoa aikasemmin lomakohteen säätilannetta, sään ennustus kerkeää vaihtua ainakin 14 kertaa sillä aikaa ! Tää on niin totta, ite nimittäin aloin kattelemaan sääennustuksia muutamaa viikkoa aikasemmin ja ne muuttu päälaelleen monta kertaa päivässä. Ennustukset on siis hyvä jättää kokonaan katsomatta, tai jos haluat varmempaa tietoa - tee sääpäivitykset vasta muutamaa päivää ennen matkalle lähtöä. :) Eikä niistä ilmoista muutenkaan kannata stressata, anyway oot lomalla ja matkastas tulee varmasti ihana ja ikimuistoinen! Vaikka kohteesees olis luvattu pilvisyyttä tai ukkosta, etelässä sää voi vaihtua niin monesti ja nopeasti päivän aikana että ennustukset voivat olla vaan kuuriluontoisia ja hetkellisiä.

- Tee sellanen loma kuin haluat! Jos haluat aktiivilomalle, suunnittele itelles sellanen. Voit vaikka joka päivä lomallas herätä 05.30 ja suorittaa aamujumpat jo varhain, viettää päiväs hotellin kuntosalilla tai nähtävyyksiä kierrellen, tai vaikka vuokrata jonkun kulkupelin nähdäkses lomakohdettas! Itse halusin vain löhöloman, viimeisen sellaisen vielä ennen Urhoa. Tiedän että vauvan tai lapsen kanssa voi matkustaa - muthei kamoon on se reissaaminen silloin vähän erilaista. Nyt saatiin lomallamme vain keskittyä itseemme ja siihen omaan hyvinvointiin ja akkujenlataukseen! Omat lomapäiväni koostuivat lähinnä altaalla makaillen aurinkotuolissa, lukien hassuja kirjoja (karhea kuin mäyrän peräpää) ja välillä pulahtaen virkistävässä uima-altaassa. Illalla syötiin hyvin hotellilla, ja muutamana iltana käytiin hiukan shoppailemassa. Ihanan kiireetöntä ja rentoa ! Mut lomasta täytyy ottaa kaikki ilo irti, mitä se ikinä tarkottaakaan just Sulle. Tee siitä just itelles sopiva !

- Lomakohteen kunnioitus ja  kulttuurien erot. Meidän kohde oli tällä kertaa ei-turistikohde, vaan enemmän paikallisten suosimaa seutua. Hotellimme asukkaat koostuivat eri puolelta maailmaa, mutta siltikään hotellin alueella ja lähiympäristössä ei varsinaista turistiryntäystä näkynyt. Niinkuin aiemmin kirjoitinkin emme edes törmänneet yhteenkään suomalaiseen! Se kertoo jo aika paljon kohteesta. Se kertoo myös halvasta hintatasosta, mikä olikin todella mieluisa yllätys. 8) Mutta se että lähdettiin reissulle kohteeseen mikä ei ole tehty vaan turisteja varten, tuo erilaisia asetelmia reissuun! Mielestäni se vaati meiltä alkujaan jo kunnioittavampaa asennetta paikallisia kohtaan sekä hotellin erimaalaisia vieraita kohtaan. Hotellissamme oli matkailijoita mm. muslimimaista, ja tiedättekin varmaan heidän tapansa pukeutua ja suojata itsensä. Naiset käyttävät näitä erilaisia pään- ja kasvojen huntuja mitkä ehkä kotimaassamme aiheuttavat erinäistä kritiikkiä. Mutta avoimin mielin kun ei lähdetty arvostelemaan tai kyseenalaistamaan heidän kulttuuriaan, saatiinkin erimaalaisista matkailijoista paljon irti ja heidän kulttuurillisista eroistaan! Sitä kaikkea pitää kunnioittaa, niinkuin hekin kunnioittivat sitä että minä heiluin altaalla PELKISSÄ bikineissä ja vieläpä vauvamahassani ! ;) Heidän uima-asunsa kun eivät paljasta kuin jalkapöydät, sormet ja kasvoista nenän ja silmät. Hiukan vaati ihmettelyä miten sellaisessa asussa pystyy uimaan, mutta samalla tavalla altaassa pulikoitiin kuin minä pikku-bikineissäni.

- Käytä aikaa matkan etsimiseen! Oikeesti se kannattaa. Saatat säästää monia satoja euroja kun et vaan ota sitä ensimmäistä kiinnostavaa valmismatkaa, vaan hiukan vertailet eri vaihtoehtoja. Matkakohteiden vertailuunkin kannattaa käyttää hieman aikaa, ettei esim. kohteen sää, lentokentältä kuluva matka, hintataso, lentomatka tai muu itselle tärkeä asia tule yllätyksenä. :D Tietysti jos on varaa tehä hutimatkoja pitkin vuotta, anna mennä vaan ja ota ne ekat lennot mitkä löydät! Mut kyl se matkan suunnittelu ja siihen käytetty aika vielä tuplaa sen matkasta nauttimisen määrän kun on tehnyt sen eteen hiukan hommia. 8) Etenkään kun reissuun ei pääse ihan joka kuukaus, vaan maksimissaan kerran vuodessa!

Sellasia lomakuulumisia siis! Nyt jatkuu tämä sairasloma, ja sitten 25.6 siirryn äitiyslomalle. 8) Yhtä "lomaa" vaan! Vaikka tiedänkin ettei äippäloma paljon lomaa olekkaan, etenkin sitten kun Urho päättää putkahtaa maailmaan. Ootan sitä kyllä innolla. <3 Ihanaa kuitenkin kun kerittiin tehdä vielä "viimeinen kahdenkeskinen reissu" ennen vauvan saapumista elämäämme ! Kuulutaan taas, päivinttelen miten omani ja Urhon vointi jatkuu! :) Ihania kesäpäiviä sinne! -Sara

 

IMG_20180518_143152.jpgIMG_20180517_201904.jpgIMG_20180517_191331.jpg

Kissatkin osaas ottaa hotellilla rennosti. ;)

IMG_20180518_192538.jpgIMG_20180518_185323.jpg

Hotellin parvekkeelta avautuva maisema oli kyllä niin rauhottava... <3

IMG_20180519_141610.jpgIMG_20180518_191417.jpgIMG_20180519_142852.jpgIMG_20180518_143357.jpgIMG_20180517_184128.jpgIMG-20180518-WA0034.jpgIMG-20180518-WA0046.jpgIMG_20180519_181427.jpgIMG_20180520_195308.jpgIMG-20180513-WA0048.jpgIMG_20180519_165956.jpg

<3

IMG_20180519_165959.jpgIMG_20180516_123408.jpg

Lomamode oli tällänen: masu edellä! :D

IMG_20180515_190419.jpgIMG_20180515_184151.jpgIMG_20180510_200825.jpgIMG_20180511_143542.jpgIMG_20180512_090643.jpgIMG_20180513_103655.jpgIMG_20180511_174035.jpgIMG_20180515_173945.jpgIMG_20180513_192834.jpgIMG_20180513_194945.jpgIMG_20180514_102424.jpgIMG_20180515_153947.jpg

Manu pääs TAAS lempiharrastuksen pariin eli laskemaan vesiliukumäkiä !! :D

IMG_20180513_151730.jpgIMG_20180513_183648.jpgIMG_20180513_144524.jpgIMG_20180513_144457.jpgIMG_20180513_132606.jpgIMG_20180511_182058.jpgIMG_20180513_135534.jpgIMG_20180510_095335.jpg

 

tiistai, 8. toukokuu 2018

Raskaana ja vammasena reissuun!

Jihuu se ois nyt niinku kesäloma! :) Mulla on nyt koko toukokuu kesälomaa, sitten palaan kesäkuussa muutamaks viikoks töihin (jos kunto sallii) ja juhannuksesta alkaa mun äitiysloma. Tää loppuraskaus on mennyt älyttömän nopeasti ja loppu jo häämöttääkin! Jos Urppa päättäis syntyä nyt, olis selviytymismahdollisuudet hänelle yli 90%. Silleen voi siis huokaista helpotuksesta, mutta toivotaan kuitenkin että hän köllöttelee vielä masussa vähän pidempään.

Me mietittiin ja punnittiin vaihtoehtoja kauan lähdetäänkö tänä keväänä etelän lämpöön, vaiko ei. Taloudellisesti ei ehkä ollut järkevin ratkaisu tehdä myönteinen päätös etelämatkan suhteen, mutta tunteet vei voiton. Viimenen mahdollisuus kuitenkin siihen kun päästään vielä helposti kahdestaan reissuun. Myöhemminkin tottakai päästään, ehkä hiukan erilaisella kokoonpanolla tai sitten hoitopaikan myötä. Noh nyt kuitenkin nautitaan vielä kahdestaan lomailusta, ja torstaina aamuyöstä suunnataan Turkin lämpöön! 

Oltiin aika Sherlockkeja ja vietettiin tuntikausia etsien halvimpia matkoja, parhaimpia lentoja ja kattavimpia hotelleja. Kriteereinä oli lyhyt lentomatka, lämmin matkakohde, lyhyt matka lentokentältä hotellille, all inclusive hotelli hyvällä paikalla... Ja semmonenhan me löydettiinkin Turkin Antalyasta ! Siellä ei ollakkaan vielä käyty, mutta ollaan kuultu ihania tarinoita kauniista satamasta, halvasta hintatasosta sekä Turkin hellekeleistä.

Hiukan vaati erikoistoimenpiteitä lähtä masun kanssa matkalle, lentoyhtiö vaati raskaustodistuksen sekä lääkärintarkastuksen ennen lennolle lähtöä. Tämäkin oli hyvin lentoyhtiöstä riippuvaista, jotkin yhtiöt vaativat todistuksia pieniltäkin raskausviikoilta asti ja jollain oli todella tarkat rajat mihin raskausviikoille asti saa kyseisellä lentoyhtiöllä lentää! Eli siis näitten kanssa saa kyl olla tosi tarkkana että selvittää etukäteen vaadittavat dokumentit lentoyhtiölle, koska ei olis kiva jäädä lentokentälle ruikuttaa masunsa kaa kun ei päästettäiskää lennolle.

Mie selvitin nää seikat jo ajoissa, infosin lomastamme neuvolaa ja neuvolatäti laittokin mut samantien neuvolalääkärille joka kirjoitti mulle todistuksen että saan lentää. Neuvolalääkäri teki mulle sisätutkimuksen ja selvitteli terveydentilaani, raskaudessani ei ole ollut mitään poikkeavaa eli esteitä lentämiselle ei löytynyt. :) Lääkäri kehoitti ostamaan tukisukat lennolle, vähentäisi näin jalkojen turvotusta ja parantaisi jaksamista! Onneksi lentomme ei ole kuin alle 4h, eli mistään maailman toiselle puolen -lennosta ei ole kyse. En kyllä ehkä sellaiselle matkalle uskaltautuisikaan enää näillä viikoilla...

Lomastamme on tulossa mahdollisimman rento ja tarkoituksena vaan nauttia ja kerätä voimia tulevaan! Kunnon löhöloma siis. Siksi all inclusive sopii meille erittäin hyvin, ei ole mitään tarvetta poistua hotellin ulkopuolelle jos ei halua. Ruokaa ja juomaa löytyy joka hetki hotellilta, joten ainakaan mitään ruoanetsimis-reissuja ei tarvi lähteä suorittamaan. :D Voi vaan maata aurinkotuolissa siemaillen drinksuja ja välillä pulahtaen altaaseen... Ihanaa !

Ms-tauti kans tuki näitä meiän valintoja; kaikkea mahdollisimman helppoa lomalle. Antalya kohteena valkkaantui senkin mukaan koska kaupungissa on lentokenttä, mistä on vartin matka hotellille. Siirtymään ei mene siis aikaa eikä energiaa, mahdollisimman helppoa! Taksilla päästään nopeasti ja edullisesti hotellille ja se on siinä. :) Lentomatkan jälkeen on todella rasittavaa matkustaa vielä tuntikausia kohteeseen, etenkin jollain bussikyydillä mikä kiertää montamonta hotellia ennen omalle hotellille pääsyä. Tälleen masu pystyssä sekä hiukan vammaisena kaikki tälläset pitkät siirtymät eivät ole niin yksinkertaisia tai helppoja. Minimoitiin siis tälläsetkin vaikeudet kohdevalinnalla ja omilla taksikyydeillä! 

Kohteessa on hyvä ottaa huomioon ruokajutut, ettei tule syötyä mitään kiellettyä tai raakaa tai huonosti valmistettua. Yleinen hygienia on myös otettava huomioon, kaikkialla ei niissä olla kuitenkaan yhtä tarkkoja kuin Suomessa! Auringolta on suojauduttava ettei polta itseään auringosta nauttiessaan. Nesteytys pitää muistaa jotta välttää huonoa oloa ja nestehukkaa. Odottavan äitin kroppa kerää ihan eri tavalla nestettä joten lämpö ja riittävä nesteytys täytyy huomioida. =)

Lennolle tehtiin check-in jo ajoissa, mikä mahdollisti istumapaikkojen varaamisen ennakkoon. Itselleni varasin käytäväpaikan koneesta, jotta kulku vessaan sujuu helposti ja muita häiritsemättä. Kävelykeppini otan myös matkaan mukaan, se luo turvaa kävelyyn vaikka selkäkivuista ollaankin jo aikalailla parannuttu! *koputtaa puuta* Kuitenkin päivien rasitus ja lämpö tekee tehtävänsä ja korostaa ms-taudin oireita, joten voin jo aavistaa että kävelyni vaikeutuu iltaa kohti ja kepin avulla pääsen edes hiukan sitten liikkumaan. :) Finnair ei vaatinut ennakkoilmoitusta kävelykepistä mutta muista apuvälineistä lennolla ilmoitus olisi pitänyt tehdä!

Otin myös matkavakuutuksen itselleni ja Urholle ! Se kattaa minut ja myös jos tulisi jotain yllättävää lääkärikäyntiä vauvan takia. Uskon kuitenkin että kaikki menee ihan loistavasti ja babykin nauttii lämmöstä, rentoutumisesta ja hyvästä ruoasta!

Joten siis Adios ja kuulutaan matkan jälkeen! :) Kerron sitten miten meillä meni vauvamasun kanssa reissussa! Suomenkin säät hellii, joten nauttikaa aurinkoisista päivistä! -Sara

 

Alla vähän pakkailun fiiliksiä ja mekkojen testailua... :D Niitä tulikin reissuun mukaan varmaan yli 20! Mekko on kuitenkin niin helppo asu ja ihana pitää päällä vauvamasunkin kanssa. :)

IMG_20180508_201252.jpgIMG_20180509_143659.jpgIMG_20180507_105912.jpgIMG_20180507_212012.jpgIMG_20180506_153559.jpg