Mitäää? Mitä hemmettiä se vammanen aikoo nyt kirjottaa? Aattelin ottaa ajankohtasen aiheen esille näin talven liukkaiden kelien alla ! Joten jos vähä kirjoteltais tasapaino-ongelmista sekä spastisuudesta! Tasapaino-sana on varmaan kaikille tuttu mut mikä ihmeen spastisuus? Vaikeita sanoja ja vaikeita juttuja, mut nää molemmat voi olla oireina ms-taudissa. Kerron taas omakohtasia kokemuksia näistä oireista, nimittäin kummastakin mulla on (valitettavasti) kokemusta.

Spastisuus - eli näin helposti selitettynä: lihasjumi tai oikeastaan lihasjäykkyys. Se on toisaalta aika haitatonta, toisaalta taas voi vaikuttaa liikkumiskykyyn hyvinkin vakavasti. Mulla esiintyy spastisuutta jaloissa aina välillä. Etenkin kun ne fyysisesti rasittuu, mun jalat saattaa mennä ihan tönköiksi ja kävely vaikeutuu. Jalat ei vaan väsy, vaan ne menee ihan jäykäksi! Yleensä toinen jaloista reagoi tällä tavalla, ja kävely vaikuttaa siltä ihankuin jalat ois yhtä suurta puupökkelöä. Ne ei jousta eikä taivu ollenkaan.

Sitä ei välttämättä kestä kauaa, siihen saattaa auttaa lepääminen (ja yleensä auttaakin!). Välillä töissä kun joutuu rappusia kävelemään edestakaisin varastoon ylös-alas, huomaa kuinka jalat ei  sen jälkeen meinaa enää totella. Etenkin jos samalla kantaa jotain painavia tuotteita käsissään, eli kävelystä tulee entistä raskaampaa fyysisesti. Se rasittaa siten tosi paljon jalkoja! Sit on vaa sanottava Stop itelleen ja levättävä vähän aikaa. Joku 5min istuminenkin jossaan varaston nurkassa saattaa auttaa niin paljon että spastisuus katoaa, ja sen jälkeen pystyy taas kävelemään ja jatkamaan töitä normaalisti. :)

Joskus koiran kanssa kävelylenkit on kans haastavia. Esimerkiks jos joutuu kävelemään rinnettä ylöspäin, se on taas fyysisesti rankempaa ja jalat saattaa alkaa jumittumaan sen takia! Rappuset on pahoja niiden jyrkkyyden sekä tasapainon takia. Kävely spastisuuden aikana saattaa muistuttaa humalaiselta taikka vaan rammalta jalkapuolelta. Ihmisillä on tilanteeseen varmasti omat mielipiteensä ! :D Eli jos näät mut 03.30 baarissa lauantai-yönä hoippuvan eteenpäin kompuroivin askelin, se on vaan spastisuutta ;) tullu tanssittua hiukka liikaa...

Mites se tasapaino? Noh sanotaanko ettei sitä osaa ajatella, ennenku sen menettää. Mä en oo sitä (vielä) kokonaan menettänyt, mutta se on huonontunut mulla äärettömän paljon. Jos mulle sanotaan että käveleppä noi rappuset alas ilman että otat tukea kaiteesta, hups ja sara ois pyöriny alas aika nopeesti! Oon jopa pari kertaa kaatunu rappuset alas vaikka oonkin ottanut tukea.. Mulla ei ole myöskään asiaa tikkaille. :D Se on varmaan itsestäänselvää kaikille mun työkavereillekkin, työterveydestä asti on tullut kielto ettei sinne ole asiaa!

Mun ystävät tietää myös tän asian. Parasta on että kun mennään yhdessä kahville ja mätetään tarjottimelle kahvit ja pullat = mä saan marssia eeltä näyttämään pöydän minne tarjotin tuodaan. :) Tää on ollu ihan selkee juttu kaikille mun kavereille sairauden alkuvaiheilta asti! Tästä ei tarvi ees puhua, tää on ystävyyden kirjottamaton sääntö. Nimittäin jos minä vammainen ottaisin sen tarjottimen kouraan ja yrittäisin marssia rehvakkaasti kahvilan läpi pöytään, voin kertoa että kahvit ja pullat ois komeesti lennellyt moneenkin otteeseen! :'D

Myös pimeys tekee kepposet tasapainolle! Heti ku valot sammutetaan, tuntuu että kaadun siltä seisomalta. Ulkona pimeässä on myös välillä hankalaa. Esimerkiks jos kävelen pimeällä hautausmaalla ilman minkäänlaista valaistusta, on kaveria ihan pakko napata käpälästä! (Täs ei oo mitenkään kyse siitä että käsikädessä on ihana kulkea tai että tykkäät siitä toisesta kovin..;) ) Ilman valoja tai valaistusta on vaan paljon haastavampaa pitää se oma tasapaino kondiksessa! Joten taas kun näätte mut baari-illan jälkeen 03.40 kaatuilevan pimeydessä, EI se ei johdu alkoholin määrästä, ainoastaan vain mun parantumattomasta sairaudesta! ;D

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä vielä todeta että huomenna vietetään tyttöjen kesken pikkujouluja! Oikein mahtavaa viikonloppua sekä päiviä ennen Joulua kaikille!! :) - "enoleikinähumalassa - olenvainvammainen" -Sara