No heippa muruset ! :) Mä täältä sairaslomalta kirjottelen, oon 2viikkoa nyt saikulla koska mun jalat vähän jumittaa ja tuntuu etten jaksa kokonaisia työpäiviä enää.. tai sitten jos jaksan, en enää jaksa mitään muuta ! Eikä elämä oikein voi toimia niin että koko elämä olisi vaan töitä. Ja että vapaapäivät menisi palautumiseen ja siihen että kerää energiaa että jaksais taas töissä. Ei se ole elämää, eihän?

Siks mä vähä aattelin kirjotella näist mun tänhetkisist fiiliksistä. Me ollaa tosi paljon juteltu näist asioist mun kuntoutussuunnittelijan kanssa. Ollaan pyöritelty asioita, mietitty tilannetta eri perspektiiveistä, sulateltu erilaisia tulevaisuudensuunnitelmia... Lähtökohta on kuitenkin se että olen nyt 26vuotias nuori nainen jonka terveydentilaa ei voi ennustaa etukäteen. Tietenkään kenenkään elämää ei voi ennustaa, eikä tietää mitä huomenna tapahtuu mutta mun tilanne on vielä paljon epävarmempi.

Mä oon käynny nyt työterveyden fysioterapiassa pari kertaa kävelyvaikeuksien takia. Mun fyssari teki mulle pari treeniä mitä voin harjottaa helposti kotona, mitkä vahvistais mun jalkojen lihaksia ja tois liikkuvuutta jalkoihin mikä taas edesauttais kävelyä. Tosi jees ! Aion harjottaa näitä treenejä mahdollisimman aktiivisesti, kuitenkin ylirasittamatta itteäni. Mun täytyy oppia kuuntelemaan mun kehoa, jos mun jalat alkaa pikkasenkin vihjailla siihen suuntaan ettei ne enää jaksa - mun täytyy heti levätä. Mä en sais missään nimessä ylirasittua, en sais mennä siihen pisteeseen että mun jalat alkaa jumittaa ja kävely rikkoontuu. Mun täytyis oppia ennakoimaan näitä asioita, ja se jos joku on ihan helvetin vaikeeta. Etenkin töissä! Ymmärrätte varmasti sen että mä en vaa voi kesken kaiken lähtä istumaan, tai lopettaa senhetkistä työtäni. Jos istun kassalla ja tunnen fyysisen väsymyksen iskevän, emmä siitä pääse mihkään pois. Tai sit sanon asiakkaille keskellä myymälää "Sori mä en enää jaksa kävellä, mee ite ettimään ne onkivavat, mä lähen nyt istumaan varastoon."  Vaikeeta? Jep.

Ollaan myös hirveästi puhuttu fyssarini kanssa tilanteestani ja arjen kuormituksesta, ja ehkä käyntieni paras osuus onkin ollut henkinen tuki! Mulle on jäänny tosi hyvä fiilis kaikista meiän keskusteluista, hän on oikeasti ymmärtänyt mua ja keksinyt käytännönläheisiä ratkaisuja ongelmiini. Ollaan mietitty tämänhetkisestä kuormituksen tauottamista mitä joudun jatkossa työpäiväni aikana harjoittelemaan. Hänenkin mielestään kahdeksantunnin työpäivät, ne on vaan tälhetkellä liikaa mulle.

Kaheksantunnin työpäivät on tosi normiarkea monelle meistä. Niin se on ollu mullekkin viimeset seittemän vuotta! Nyt on vaan pakko oikeasti pysähtyä ja herätä siihen faktaan etten mä enää oikeasti jaksa. Fyssarini herätti mut siihen todellisuuteen, että mä oon oikeasti sairas ja mun pitäis jaksaa keskittyä omaan terveyteeni ja omaan kuntouttamiseeni! Koska jos mä oon sen kahdeksan tuntia töissä hampaat irvessä, jaksan sen ehkä just ja just MUTTA en mitään muuta enää sen jälkeen. Töitten jälkeen pitäis kuitenkin jaksaa harrastaa, tehdä kotitöitä, käydä kaupassa, näit tälläsii normaalin ihmisen juttui! Mut mä en oikee enää jaksa...

Mitäs sit? Mitä tehdä? Eihän tää tällee voi jatkuu? Mä voin polttaa itteni loppuun ollessani 26v enkä tee enää ikinä mitään töitä. Ei ehk hirveen järkevää? Yks vaihtoehto olis otsikkoni, eli osatyökyvyttömyyseläke. Sitä haetaan työeläkevakuutusyhtiöstä, eli mun tapauksessa Varmasta. Mähän sain sieltä jo myönteisen päätöksen kuntoutustukeen, eli pääsisin opiskelemaan heidän piikkiin uuden ammatin. Mutta se ei ehkä nyt oliskaan järkevä ratkasu lähtä koulunpenkille tähän elämäntilanteeseen, vaan toi osari kuulostais paljon fiksummalta ratkasulta !

Saanko perustella sen teille? Itekki täs samal selvennän vähä omii ajatuksiini ! Elikkäs osatyökyvyttömyys tarkottais käytännössä sitä, että saisin tienata enintään 60%  tänhetkisistä ansiotuloistani. Eli 60% palkkaa nykyisestä palkastani, 60% työtunteja nykyisistä työtunneistani. + Siihen päälle eläkevakuutusyhtiö maksaisi puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Noi rahalliset euromäärät mitä maksetaan, määräytyy siis aivan yksilöllisesti eikä mene minkään tietyn summan mukaan. Lopullisen päätöksen tekee siis eläkevakuutusyhtiö, ja jos päätös on myönteinen on mulla aikaa 10kk järjestellä asioita työnantajan kanssa ja jäädä sitten osatyökyvyttömyyseläkkeelle. 

Mun mielest tää kuulostais tosi hyvältä! Rahallisest pääsisin varmaan suht samoihin ansioihin mitä tälläkin hetkellä, mutta mä saisin vaan hirveen paljon enemmän aikaa itselleni hoitaa terveyttäni. Mä saisin kuunnella mun kroppaa, kun se pyytää lepäämään mä pystyisin lepäämään. Kun mulla riittäis energiaa treenaamiseen, mä voisin treenata. Jos mä tekisin esimerkiks vaan 5h työpäiviä, mä varmasti jaksaisin paremmin työpäivän jälkeen hoidella arkisia asioita sekä kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseeni ! Ei tarvis käyttää kaikkia päivän energioita töissä, vaan voisin käyttää niitä myös työpäivän jälkeen. :) Tai sitten jos tekisin lyhyempää työviikkoa, olisi kropan palautumiselle enemmän päiviä ja saisin kokonaisia vapaita päiviä itselleni. Mun mielest kuullostais tosi järkevältä !

En sit todellakaan tiedä mitä mieltä työnantajani olisi tästä. Mun mielestä se ei vaikuttais mun työnkuvaan paljoakaan, pystyisin tekemään samoja hommia edelleen ja ehkä jopa paremminkin. Mulla varmasti riittäis energiaa huomattavasti enemmän työtehtäviini, kun tietäisin että kaikki energiani ei jäisi töihin vaan jaksaisin myös työpäivän jälkeen. Ehkä tää ratkasu myös vähentäis mun sairaslomapäiviä? ;) Mutta tosiaan se on ihan oma lukunsa mitä työnantaja asiasta tykkää, siitä voin sitten taas kirjotella kun olen enemmän viisaampi aiheen suhteen... :D

Elämässä on paljon muutakin kuin työt. Eikä oo helppoo olla kokoajan väsynyt, ja vain sen takia että tekee töitä. Siitä ei mun mielestä pitäis rokottaa niin paljon. Mä jaksaisin tehä töitä, mutta en täyspäiväsesti. Miksen siis vois kantaa korteni kekoon hiukan pienemmällä panostuksella? Fyssarini sanoi hyvin, että se ei ois keltään pois jos mulle tehtäis tällänen osatyökyvyttömyys-järjestely. Hän myös sanoi, että jotkut voisivat olla sitä mieltä ettei se olis reilua muille. Sitten hän jatkoi, ja sanoi "Mutta mikään tässä elämässä ei ole reilua, sä sen Sara tiiät. Varmasti voisit myös luovuttaa ton sairauden kelle tahansa muulle." Jep, niinhän se on. Mä kyllä mielummin tekisin 8h työpäivää niinkuin kaikki muutkin terveet, kuin olisin sairas. Mutta näillä eväillä on mentävä, yritettävä kaikkensa että jaksais paremmin ! Se on pakko ite miettiä eri vaihtoehtoja ja hakea asiantuntijoiden mielipiteitä ja lausuntoja, kukaan muu ei tee näitä asioita sun puolesta. Mut kyl mä uskon et täst viel hyvä tulee. :) Toivon kaikille voimia arjen keskelle, koitetaan jaksaa töissä ja muistetaan nauttia arkisista hetkistä ! Levätään kun voidaan ja muistakaa kuunnella omaa kroppaa - hellikää sitä ja antakaa sen huilata kun se sitä vaatii. :) -Sara

Täytyy jaksaa treenata, koska panokset on aika kovat.. :)

Nasu <3

Ainii, täytin 7.6 vuosia ! 26v jo, apuaaaa :D

Ihanat tytöt lähti mun kanssa syömään synttäreitteni vuoksi. :) <3