Ihanaa syksyistä torstaita sinne kaikille ! :) Syksy on jo saapunut ja VIHDOIN kelit viilentyneet. Tää on oikeesti ilouutinen meille sairastuneille ja vammasille ketkä kärsii lämmön oireista. Eikä ollut myöskään helpoin kesä raskaana oleville, ei terveille eikä todellakaan vammaisille.... Noh siitäkin selvittiin ja nyt päästään viettelemään syksyä vauva sylissä ! <3

Mun arki on kyllä muuttunut, ja aikaa itselle tai kirjoittamiselle ei oo oikein löytynyt. Poika menee kaikessa etusijalle tottakai, ja välillä huomaakin ettei itse oo kerennyt edes hampaita pesemään, vaihtamaan yökkäriä koko päivänä muuhun vaatetukseen tai hiusten pesemisestä on jo kulunut viikko. Hups! Mut hassuinta täs kaikessa on se ettei tämmöset seikat ees haittaa! Must on ihanaa viettää päivät kotosalla byjamanhousuissa, hiukset takkusina ja maailmanmenosta mitään tietämättä. Meiän vauvakuplaa on nyt kerennyt olemaan yli 6 viikkoa, ja tää on kyllä niin parasta !

Arkemme on sujunut tosi hyvin, en olis ikinä uskonu ees toivoa että me handlataan näin hyvin. Olin varma että sairaus rajottaa jaksamistani ja tekemistä, mutta sen tuomat vaikeudet on ollut vaan pientä. Sairaus ei oikeastaan oo rajottanut mitään tekemisiämme, ainoastaan ehkä hidastanut tahtia. Mun jalat jumittuu edelleenkin fyysisestä rasituksesta, mutta se ei oo silti estänyt meitä menemästä ja tekemästä. Me ollaan sit vaan tehty asioita omaan tahtiimme. Kotosalla oon jaksanut hyvin kantaa ja hoitaa vauvaa, eikä mitään haavereita oo tapahtunut. Ulos mennessä otetaan aina ystävien apu vastaan,  he ovatkin ihanasti jeesanneet aina vauvan kanssa esim. turvakaukalon nostossa autoon tai matkarattaiden kannossa. Ihan mahtii !

Ollaa myös Urpan kanssa kahdestaan käyty kaupungilla, ja ollaan aina selvitty! Meiän tahti on ehkä vähän hitaampi kuin muilla, mulla saattaa hiukan kestää kun virittelen Urhon turvallisesti autoon ja me saatetaan kulkea kauppakeskuksen käytävillä muita hitaammin. Joudutaan myös välillä lepuuttamaan mun jalkoja ja pysähtymään istumaan, muttei se meitä haittaa. :) Onneks kaikki mun ystävätkin tietää tän ja on aina ihan valmiita pysähtymään kahvilan herkkujen ääreen kun mä alan valittamaan jalkojeni kunnosta ! :D Herkuthan ei oo koskaan pahasta... ;)

Synnytyksestä palautuminen sujui mun kohdalta erinomaisesti. Pojallahan ei ollut missään vaiheessa synnytyksessä mitään hätää ja hän on voinnut kokoajan todella mainiosti. Mullakaan ei ole ollut mitään isompia vaikeuksia, oon pystynyt istumaan alusta alkaen, oon jaksanu touhuilla ja tehdä kokoajan. Painokin tippui hujauksessa lähtökohtiin ja imetys varmasti nopeuttanut tätäkin. Muistan että ekoina viikkoina väsytti tavallista enemmän eikä tietenkään mitään fyysisempää saannutkaan tehdä eikä oliskaan jaksanut. Mutta nyt tälleen kuuden viikon jälkeen kroppa on kyllä todella hyvin palautunut eikä enään väsytäkkään! Synnytys on kyllä niin rankka kokemus kenelle tahansa ettei mikään ihme että naisen kroppa on vähän hapoilla sellaisen urheilusuorituksen jälkeen. :D Jokainen palautuu synnytyksestä yksilöllisesti! 

Sellanen ikävä tosiasia että vaikka kuinka eleltäis täällä vauvakuplassa ja arki vauvan kanssa sujuu mitä mainioimmin, oli tossa keskenkaiken pakko miettiä sairausjuttujakin. Mulla oli noin kuukaus sitten aika neurologian poliklinikalle neurologille. Hän oli sitä mieltä että nyt kun on muksu maailmassa, olisi minun aloitettava taas lääkitys. Lääkkeenihän oli tauolla koko raskausajan. Päädyimme siten aloittamaan saman lääkkeen mikä minulla oli käytössäni ennen raskauttani. Lääke on nimeltään Plegridy, se on pistoslääke ja pistetään ihon alle joka toinen viikko eli kerran kahdessa viikossa. Plegridyn pistämisestä aiheutui minulle kamalia sivuvaikutuksia, tuli flunssamainen olo, kuume nousi, vilunväreitä ja pahaa oloa. Silloin keksittiin sivuoireitten taltuttamiseksi särkylääke, mutta tätä samaa särkylääkettä ei voi nyt käyttää koska imetän. Joten tällä kertaa lääkkeen pistäminen on hiukan monimutkaisempaa, koska minulla on kuitenkin ykkösvastuullani vauva kestä pitää huolehtia vaikka tulisi minkälaisia sivuvaikutuksia... Neurologi kirjoitti minulle 600 Buranasta reseptin, eli nyt sitten myrkytän itseni aina buranalla kun pistän. Hmm. 

Noh kerranhan mä oon jo pistänytkin! Plegridyn pistäminen aloitetaan titraamalla, eli annoskokoa nostetaan pikkuhiljaa täyteen annoskokoon. Ensimmäinen pistoskoko oli määrältää 63mikrogrammaa, seuraava on 94mikrogrammaa ja seuraava onkin sitten täysi annoskoko 125mikrogrammaa. Ensimmäiseen pistokseen otin kolme buranaa, eikä oloni heikentynyt hirveästi. Olin ehkä hieman väsyneempi ainoastaan. Silti pelolla odotan seuraavia pistoksia... Äitiyslomalta sä et voi jäädä sairaslomalle. Eiks oo hullua?? Sillä jos äiti ei oo kykeneväinen hoitamaan omaa lastaan, niin mitäs sitten? Se on vaan voivoi? Kukaan ei kirjota mulle sairaslomaa, eikä isä voi jäädä palkallisesti hoitamaan lastaan vaikka äiti olisi sairas. Koska äiti on äitiyslomalla. Jotenkin hiukan hullunkurista? Kyllä meiltä onneksi apuvoimia löytyy jos joutuisin sänkypotilaaksi mut tää tilanne on silti vähän kakspiippunen.

Uskotte varmaan että ihan hirveästi ei olis kiinnostanut aloittaa lääkettä. Nää sivuvaikutukset on kuitenkin niin masentavia ja se epävarmuus takaraivossa kun ei ikinä tiedä minkälainen olo pistämisestä seuraa. Onneksi kuitenkin tämä tapahtuu vain kerran kahdessa viikossa, mut siinäkin on mun mielestä liikaa. :D Mieluiten olisin vaan kokonaan ilman lääkettä ja elelisin vauvakuplassani. Onneksi tämä lääke ei vaikuta millään tavalla imetykseen vaan saan imettää Plegridyä käyttäessäni! Suurinosa ms-lääkkeistä nimittäin on sellaisia mitä käyttäessä ei saa imettää. Siinä kohtaa pitäisi hiukan punnita tärkeysjärjestystä..

Miks lääke pitää ees ylipäätänsä aloittaa? Oonhan mä pärjänny ihan hyvin koko raskausajankin ilman minkäänlaista lääkitystä. Jujuhan on siinä ettei ms-lääke millään tavalla poista ms-taudin oireita, mutta lääkkeen avulla hidastetaan sairauden etenemistä. Jos olisin ilman lääkitystä, se altistaisi minut saamaan herkemmin pahenemisvaiheen. Pahenemisvaiheesta saattaisi jäädä joitakin pysyviä muutoksia kroppaani, esimerkiksi edellisestä pahenemisvaiheestani on jääneet fyysiset vaikeudet kävelyssäni. Eli vaikka aloitan nyt taas ms-lääkkeeni, ei se korjaa millään tavalla jo aiheutuneita muutoksia enkä koe minkäänlaista ihmeparantumista, lääkkeen tehtävä on ainoastaan hidastaa ms-taudin etenemistä. Lääkkeitten tehosta on hiukan kiisteltyä näyttöä hidastaako ne oikeasti sairautta vai ei, ja onko niiden tuomat sivuvaikutukset sen arvoisia, mutta nämä asiat jokainen sairastunut saa itse päättää. :) Lääkärit ovat kuitenkin sitä mieltä että lääke on hyväksi ja sairastuneen täytyy löytää itselleen sopiva ms-lääke.

Oli miten oli, näillä mennään eteenpäin! Plegridyä pistetään joka toinen viikko ja toivotaan ettei siitä synny sen isompia sivuvaikutuksia. Neurologi määräs mulle myös uudet pään magneettikuvaukset ensi helmikuulle, josta sitten taas voidaan hiukan päivitellä sairauden tilannetta. Sieltä nähdään onko uusia plakkeja aivoihin syntynyt ja verrataan edellisiä magneettikuvia nykytilanteeseen. Nyt kuitenkin toivotaan että oma olo pysyy energisenä ja jalatkin jaksais messissä joka päivä. Vaunulenkit on täytynyt unohtaa, ja kaupungilla kävelyssäkin on muistettava omat rajat ja huilaustauot. :) Pääasia kuitenkin on että Urho voi hyvin, hän on ihanin ja valloittavin pieni poika ikinä. <3 Urholle on tullut kuudessa viikossa painoa todella hyvin, viime neuvolakäynnillä lähenneltiin jo viittä kiloa! Ja tämä kaikki kehitys pelkällä äidinmaidolla. Oon erittäin ylpeä meistä molemmista! 

Mä lähetän täältä kuplasta kaikille ihania vauvantuoksuisia terveisiä ja ihanaa syksyn jatkoa ! Nautitaan kylmenevistä syysilloista, sateenropinasta, kynttilöistä ja villasukista. <3 Kääriydytään vilttiin ja nautitaan kuppi teetä lempparisarjaa katsellen! Mä rakastan syksyä, uskon et jokanen pitää jostain sen osasta edes pikkusen salaa. ;) Mä kirjottelen meiän kuulumisista taas kun kerkiän, pitäkää mulle peukut pystyssä et lääke toimis ilman sivuvaikutuksia ! Puss! -syksy Sara

ps. Ristiäiset pidetään lauantaina 29.9 ja silloin selviää mikä Urhon nimeksi tulee ! 8) <3

Kerran käytiin vaunulenkillä, toista kertaa ei kyl enää mennä :D Hyvä ku päästii omin jaloin takas kotiin..