Vammasuus ja liikunta

No moikka taas kaikille ! 😊 Mun loma alkaa loppua pikkuhiljaa, ja paluu arkeen on väistämätöntä.. Siks aattelinki kirjotella kaikkia koskettavasta aiheesta nimittäin urheilusta ! Meitä jokastahan kannustetaan urheilemaan, tai ainakin liikkumaan mahdollisimman paljon. Arkiliikuntahan onkin parasta, se tulee arjessa ihan huomaamatta ! Valkkaa ne rappuset portaitten sijaan, kävelee tai pyöräilee töihin, käy astetta pitemmän lenkin koiran kanssa... Nää on ihan näitä perusjuttuja, kaikki tietää ! Plus vielä se että työpäivän jälkeen ei jumiudu siihen kotisohvalle, vaan käy parina päivänä viikossa salilla, tai tanssitunnilla, tai lenkillä, tai uimassa tai tai tai... 🏃🏽⛸🏋🏽⛹🏽🏊🏼

Mut entäs jos onki semmonen tilanne ettei pysty? Enkä mä nyt puhu omasta halusta, vaan fyysisistä esteistä. Siitä kun pyöräilystä ei tasapainon vuoksi tuu hevonvittua, tai kun portaitten kävely on yhtä helvettiä ylös tai alaspäin. (Anteeksi kielenkäyttöni 😅) Vammasuus voi osittain tai kokonaan estää liikkumisen, liikuntakyvyn tai urheilun.

Mä kerron mun omasta elämästä pari esimerkkiä ! (Täytyy muistuttaa et tää on mun kokemus, mun oma sairaus ja jokasella sairastuneella on yksilöllisiä oireita. Nää mun oireet ei kerro koko totuutta sairaudesta, eikä voi yhdistää kehenkään muuhun ms-potilaaseen. Tää on mun sairaus ja mun oireet, kaikki mäsäläiset ei kärsi samoista haasteista.)

Moni tietää että mä pelasin jalkapalloa monta vuotta. Melkein kymmenen vuotta. Lopetin monta vuotta ennen diagnoosiani ja oireitani. Jos joku pyytäis mua tänä päivänä potkimaan kanssaan, saati sitten pelaamaan, olis mun vaan pakko kieltäytyä. Mitä futis vaatii? Se vaatii juoksemista, pallon potkaisua ja motorisia taitoja. Mulla ei oo enää mitään niistä, tai ainakin vaan todella niukasti. Tää sairaus on vienny mun jaloista juoksuvoiman, mä en yksinkertasest vaa enää pysty juoksemaan. Mun jalat ei jotenki taivu samalla tavalla, enkä pysty nostamaan niitä oikealla lailla. Vaikea selittää, mutta siitä ei vaan tule yhtään mitään. Samoin kuin tasapaino, sähän tarviit tosi paljon tasapainoa kun laukaiset pallon kohti maalia. Sun kroppa on hiukan vinossa, toinen jalka ilmassa ja toisella sä pidät ittes maassa ja tasapainossa. = Ei tuu enää mitään, pepulle lennetään nätisti. 😂 Samoin myös noi motoriset taidot, pitäis kääntyä nopeasti = Ei onnistu. Mähän törmäisin kaikkiin vastustajiin ennenku mun kroppa kerkeis hitaast reagoida pelin nopeaan tempoon, eikä minkäänlaiset harhautukset onnistuis. Paitsi jos kaatuisin naamalleni vastustajan eteen, vois vastapuoli hämääntyä siitä vähintään yhtä paljon kuin minä itse ! xD ⚽️

Joo ollaan varmaan kaikki samaa mieltä aiheesta ettei Saraa futiskentille. No entäs sitte tanssiminen? Tai vaikka zumba? Mähän kävin ennen sairautta tosi ahkerasti ohjatuilla zumba-tunneilla ! Rakastin tanssimista (rakastan edelleen) ja helpot ja vaikeat zumba-askeleet oli hallussa. Ne oli tosi helposti opittavissa ja tykkäsin liikkua musiikin tahtiin. Zumba on erittäin nopeatemposta, liikkeet vaihtuu ja välillä hypitään ja pompitaan. Zumbaakin on niin eritasosta, mutta pääosinhan siihen pystyy kaikki ja kuviot on suht helppoja. Ainakin monta kertaa toistettuna kuviot jää mieleen, ja tanssiminen helpottuu. Voit varmaan kuvitella nykysen vammasen-Saran zumbaamassa? Ei onnistu ! :D Se on todistettu ! Ennen diagnoosiani mä kävin zumbaamassa, silloin mulla oli jo mäsän oireita. Oli lihasjumia ja tasapaino-ongelmia. Zumba-tunnilla mä vaan ihmettelin et miten ihmeessä ne tutut ja helpot kuviot tuntu niin vaikeilta? Jotenki olin niin jäykkä ja jumissa etten vaan pysynyt edes mummoikäisten-zumbakavereideni perässä. Tuntui ihan tikku-ukolta kuka ei taipunut mihinkään suuntaan ! 💃🏽

Ok ei Saraa tanssimaankaan! Ainakaan zumba-tunnille. Hei entäs sitte pyöräily? Mähän vasta muutin, ja uusi kotini sijaitsee parin kilsan päässä työpaikastani. Mikä siis olisikaan parempaa hyötyliikuntaa kuin pyöräillä työmatkat ! Joo ei hemmetti, kokeilin kerran ja melkein ojassa oltiin. Tai auton kupeessa. Se oli yhtä vaarallista kuin miltä näyttikin. Niin yksinkertanen asia kuin pyöräily, no way ! Siis vaikka lapsetkin sen osaa?? Kaikista pahinta siinä oli liikkeellelähtö. Kun sun pitää vähän pompata pyörän päälle, pitää pyörä suorassa samaan aikaan, polkea polkimista vauhtia ja suunnata sarvet suoraan eteenpäin! Liikaa liikkuvia osia vammaselle, ei pysty xD Sinänsä se suju ihan OK kun pääs vauhtiin, mut sit taas pysähdys oli yks helvetti. Mähän lysähdin maahan ekalla kerralla kun hyppäsin pyörän selästä pois, mun jalat vaan petti alta. Jotenkin jalkojen lihakset vaan väsy siinä polkiessa, ei tietyst ollu tottunu sellaseen rasitukseen. Olihan mulla pyöräilykypärä sentään päässä, mutta silti totesin lajin liian haastavaksi ja vaaralliseksi vammaiselle. 😐🚴🏻

Mites sitte tää fitness-buumin aiheuttama salilla käynti? Salillahan pystyy treenaamaan koko kropan tosi kattavasti ! Sieltä löytyy laitteita jokaseen makuun, ja sit löytyy vielä erilaisia painoja vapaisiin liikkeisiin. Senverta mitä mä oon käynny salilla, voin kertoa että se jokseenkin onnistuu. Etenkin yläkropan liikkeet ! Mutta taas kun aletaan puhua jaloista, meno hankaloituu. Heti kun tekee jalkoja rasittavia liikkeitä, esim kyykyt tai kävelyt mun jalat vetää ihan jumiin. :( Sen myös huomaa valitettavasti vaikkei jalkoja suoranaisesti rasittaisikaan ! Heti kuormittavampi fyysinen rasitus yläkropallekkin vaikuttaa jalkoihin. Kävelystä tulee tönkköä, vaikka sä treenaisit pelkkää habaa tai selkää. Siksi etenkin toi lihastreeni tuntuu todella turhauttavalta kun jalat menee heti niin heikoksi. 😓

Joten mihin me päädyttiin? Siihen ettei vammaset voi urheilla? Varmasti voi ja pitääkin, mutta se on välillä vähän haastavampaa ! Miettikääpä ens kerral salilla tai kahvakuulatreenissä tai juoksulenkillä tai pyöräillessä että kuinka mageeta onkaan et pystytte tekee sen !!!! Koska kaikki ei siihen vaan yksinkertasesti pysty. Eikä kyse ole laiskuudesta tai motivaatiosta, vaan siitä ettei terveys anna myöden tälle toiminnalle. Onneksi nykyaikana on paljon eri liikuntamuotoja, varmasti jokanen löytää sieltä itselleen sopivan. :) Mun juttuja tällähetkellä on ehdottomast lenkkeily, siis ihan kävellen. Senverta mitä jalat antaa myöden ! Koiran kanssa tasasella tiellä on helpointa lenkkeillä, välillä eksytään metsäpoluillekkin harjottelemaan tasapainoa. Myös uinti on ihana juttu, siitä mä tykkään ! Vedessä sä huomaamattas käytät eri lihaksia, eikä veden vastus tunnu pahalta. Vedessä sä et myöskään voi kaatua tai satuttaa itteäs. Uimista pitäis jatkossa harrastaa muulloinkin kuin kesällä, pitääkin varmaan uimavesien kylmetessä siirtyä pari kertaa viikossa uimahallin lämpimiin vesiin ! 😘

Mä kannustan kaikkii liikkumaan ! Oli se liikuntamuoto sitten pokemon go tai baarista kotiin rämpiminen, on se kuitenkin hyväksi (ellet hirveessä humalatilassa rämpiessäs satuta itteäs xD) ! Hyvä peruskunto auttaa niin perustervettäkin jaksamaan arjessa, mutta on ennenkaikkea hyväksi sairaalle ! Jokanen sairas tarvitsee terveitä elämäntapoja ja liikuntaa, kaikkia mäsäläisiäkin kehotetaan pitämään niistä kiinni! Joten otetaan keskelle arkeakin jonkinlaisia liikuntahetkiä, ja ennenkaikkea nautitaan liikkumisesta ja siitä että pystytään liikkumaan! Se ei ole aina niin itsestäänselvää. 💪🏽

Liikunnantäyteistä loppukesää kaikille ! =) - välilläbaaristakotiinkävellyt-Sara