No iltaa kaikille ja toivottavast on ollu oikein mukava viikonloppu jokasella ! :) Mä tein taas "Sarat", sanoin elämäni rakkaudelle perjantai-iltana  "Lähen syömään Saaran kanssa ja käyää yksillä sit" ja tulin taksilla kotiin puol kuudelta aamulla :DDD Siitä on sit toivottu sit loppu viikonloppu.. Siis tarkotushan oli todellakin käyä syömässä ja nähdä ihanaa ystävää pitkästä aikaa ja sitten ehkä käydä jossaan yksillä drinksuilla! Jostain syystä tilanne meni vaan siihen että "auton vois jättää tänne koko yöks..." ja löydettiin itsemme baarin tanssilattialta testaillen yökerhon valikoimaa "hyvistä" shoteista. Onneksi Saara selviytyi seuraavan aamun vauvauintiin ja mä nukuin ilta-kuuteen .....

Njoo se siitä viikonlopusta ! Sattuuhan näit. Ja onneks nykyään todella harvoin. Ei oo oikein ollu tarvetta lähteä "nollaamaan" tai vallottamaan tanssilattioita, mut välil se on ihan jees tehä. Oli kivaa. :) Mut se mist mä haluisin nyt kirjottaa, on hyvä suhde !!

Hmm kaikki on varmaan samaa mieltä että hyvään suhteeseen kuuluu lojaalisuus, luottamus ja asioista puhuminen. Homma ei vaan toimi jos kaikki asiat lakastaan maton alle ! Tai jos niistä ei edes uskalleta puhua. Tilannetta ei tietenkään helpota jos pieniä valkoisia valheita päästellään puolin jos toisin, tai asioita salaillaan jatkuvasti. Kaikki suhteethan perustuu näille molemmin puolisille luottamuksen asioille, oli sitten kyse parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai mistä tahansa ihmissuhteesta. 

Mitäs sitte jos sä tunnet olevas tälläses epävarmassa suhteessa? Asioille on siis tehtävä jotain. Asioista täytyy puhua ja yhteinen kieli löydettävä. Harmittavaa on se jos vastapuoli ei ole samoilla linjoilla eikä halua tulla yhtään vastaan asioissa, saati sitten puhua niistä.  Eiks kuulostakki aika paskalta tilanteelta?

Eihän toista voi pakottaa puhumaan. Eikä toista voi pakottaa kiinnostumaan omista asioistaan. Arvaatteko jo mistä puhun? Ei, en missään nimessä parisuhteesta. Se voi hyvin. :) Mutta se missä en voi tällä hetkellä hirveän hyvin, on työpaikkani. Tuntuu pahalta että olen ollut yli 6v talossa eikä neljän viikon sairaslomani jälkeen multa ees kysellä miten voin. Harmittaa, mutta ei voi minkään.

Jotain hyvääkin tilanteesta löytyy, nimittäin sen neljän viikon poissaoloni aikana kerkesin miettiä asioita sekä tulevaisuuttani. Faktahan on se jokatapauksessa että tuskin pystyn toimimaan nykyisessä työtehtävässäni eläkeikääni asti. Työni sisältää kuitenkin niin paljon liikkumista ja jaloilla seisomista, ettei jalkani varmastikkaan kestäisi sitä rasitusta vielä 40 vuotta. :D 

Pakostaki alkaa miettimään tulevaisuutta? Mä oon miettiny sitä jo senverran paljon että oon ollu yhteydessä Neuroliiton työllisyyspalveluihin sekä eläkeyhtiö Varmaan. Olen myös keskustellut aiheesta sairaalalla minua hoitavan lääkärin ja hoitajien kanssa, sekä oman työterveyshoitajani kanssa. Heidän mielestään huoleeni ovat aiheellisia sairauteni ja työurani suhteen, ja ovat kanssani alkaneet miettiä erilaisia uudelleenkoulutus vaihtoehtoja. Niitähän löytyy rutkasti monenlaisia, löytyy ihan uudelleen kouluttautumista, oppisomuskoulutusta, työn keventämistä, osatyökyvyttömyyseläkettä, kokoaikaista eläkettä, kuntoutusta.... 

Katotaa mihinpäin mun tie vie. :) Oon kyl tosi positiivisin fiiliksin näist tulevaisuuden muutoksista ! Oon kuitenkin vasta 25v ja työuraa jäljellä paljon, kuhan vaan tekisin duunia mitä pystyn. Se että vietän työpäiväni osalta hampaat irvessä tehden asioita mitä mun on vaan PAKKO tehdä, seurauksena se että mun jalat jumittaa ei oo hirveen viisasta kenenkään kannalta. Etenkään mun tai mun terveyden. Jos jatkan tässä duunissä missä tällähetkellä hädintuskin jaksan, se voi viedä mut eläkkeelle hyvinkin nopeasti, mutta jos pääsisin työhön mitä jaksaisin helposti, voisi työurani pidentyä huomattavan paljon. :)

Mutta katellaan! Nyt mulla on kyselyä vetämässä Varmaan, antaa heidän päättää mikä olis tälhetkellä parasta mulle. Jos vielä ei oo aika vaihdella työkuvioita, sit ei voi minkään. Tässä jatketaan niin pitkään kun voidaan. Mut jos muutosta ois tulossa, olisin innolla tarttumassa tuoreisiin haasteisiin! En uskalla vielä innostua asioista, mutta helpompi tulevaisuus työjuttujen suhteelta kuulostais aika mukavalta... Kirjotan heti päivitystä tilanteeseen kun vain jotain kerrottavaa tulee ! ;) 

Stressitöntä, raikasta ja energista tulevaa viikkoa kaikille ihanille lukijoilleni ! - vielkivähäpahaolo -Sara

Saara on kyl yks mun ihanista, rakkaista, tärkeistä, mahtavista, kauniista, söpöistä ja sanoinks jo ihanista? - ystävistä. <3 ❤❤❤😚

Puss kaikille ! :) Viikonloppu sisälsi myös hiukan "rauhallisempaa" meininkiä lasten kanssa. :)

Nasu on ty-ty-tyylikäs punasessa neuleessaan ! ;-)

Tuli myös kävästyä avannossa viime viikolla. Ei tapahtunut ihme-parantumista, vaikka homma terveellistä onkin! Innostuin avannosta niin että aion myös ens viikolla mennä uimaan. Ja nimenomaan uimaan, mähän en mitään pientä pulahdusta tee vaan ihan kunnolla meen polskimaan. ;)