"Ihan sama vaikka mokaa

pitää uskaltaa ja kohteltaa kun aika on

ihan sama vaikka mokaa

tänään pitää olla vapaana ja kuolematon"

Mä tiedän ettei kukaan meistä oo kuolematon! Mutta silti me välillä pelätään liikaa asioita. Pelko on sellainen asia joka ottaa välillä vallan ja lamauttaa, se estää meitä tekemästä asioita joita haluaisimme. Se tarttuu sydämeemme, se vie tunteilta vallan ja se harhauttaa intohimomme. Eihän elämästä tuu mitään jos vaan pelkää kokoajan? Jos pelkää mokaavansa, jos pelkää kokoajan pahinta, tai jos vaan pelkää tulevaa?

Mä oon parantumattomasti sairas. Se on jo sinänsä pelottava fakta. Mutta pelottaako mua? Ei tippaakaan! Ookoo ehkä mua välil huolestuttaa tulevaisuus ja mietityttää jotkut jutut, mutta mua ei pelota. Mä en anna pelolle valtaa enkä anna itteni alistua pelolle. Mä en halua että tää sairaus vaikuttaa mun elämän päätöksiin tai että sairauteni rajottaa mun valintoja jollain tavalla. Tottakai se seuraa päätöksissä mukana kokoajan, teen valintoja sen mukaan mihin pystyn tai en, mutta en haluaisi luopua mistään sairauteni takia! Enkä varsinkaan pelon takia! Siihen en suostu.

Yks asia minkä teen keväällä, liittyy mun työhön. Tää kuulostaa helpolta asialta terveelle työssäkäyvälle, mutta sairaalle työssäkäyvälle tää on hiukan pelottava ajatus. Mä oon töissä firmassa (joo kaikki kyl varmaa tietää missä :D) joka laajentaa kokoajan pitkin Suomea ja jopa ulkomaita ja luo uusia myymälöitä uusille paikkakunnille. Kaupunkeihin rakennetaan/remontoidaan uudet tilat, joihin tarvitaan työntekijöitä pitkin suomea jo olemassa olevista myymälöistä. Niistä kerätään aina tällänen "keikkaporukka" joka rakentaa uuden myymälän. Keikka kestää useamman viikon (tämä luultavasti 6viikkoa), pitää sisällään rankkoja 10h työpäiviä maanantaista perjantaihin. Hotellielämää koko viikon, eikä arjesta tietoakaan.

Minä vammanen Sara, menen nyt sitten tälläiselle keikalle. 😱🙌🏽🙋🏻 Huhtikuussa, kuusi viikkoa aivan toisella puolen Suomea. Meidän myymälästä kolme valittiin tälle keikalle, ja minä olen yksi heistä ! En jaksanut ajatella pelkoja, enkä riskejä. Ajattelin lähinnä sitä että haluan kokea tälläisen kokemuksen, haluan koittaa rajojani ja siihen mihin pystyn. Niinkuin kirjoitin aiemmin, jollekkin toiselle tämä ei olisi mikään pelon aihe tai riski ylipäätänsä. Mun epävarmassa elämässä tää on suuri riski, suuri epävarmuus-tekijä. Mä mietin kauheesti jaksanko fyysisesti raskaita 10h työpäiviä, entä jos mun jalat ei vaikka jaksa kannatella mua koko päivää? Entä jos mua väsyttää, entä jos mä en vaan pysty? Vieraassa kaupungissa on paljon uusia ihmisiä, he ei tiedä mitään mun sairauksesta tai sen tuomista rajoituksista. Mutta mä luotan siihen että kaikki sujuu hyvin, mä en halua pelätä etukäteen. 🙅🏻💁🏻❤️

Essi Hellén kertoi eräässä radiohaastattelussa pelkäävän mokaavansa. Mutta hän on ottanut asenteekseen sen että "Jos jokin asia pelottaa, sitä päin!". Kuitenkaan itsensä mokaaminen ei oo niin justiinsa, ei elämä siihen kaadu! Silti ne asiat mitkä pelottaa eniten, niistä sä saat isoimmat kiksit ku oot ne toteuttanu. Niillä teoilla sä ylität ittes, niistä sä saat eniten itsevarmuutta ja iloa. Vaikka ne ei ois sujunukkaa ihan täydellisesti, vaikka niistä ei ois saannukkaan kouluarvosanaks 10+. Silti ne on toteutettu, niistä on selvitty!

On ihan ookoo pelätä asioita. On ihan normaalia miettiä ja murehtia tulevaa. Mutta älä anna peloille valtaa! Älä anna niitten lannistaa sua, älä anna niitten estää sua elämästä. Mä haluun elää paljon ja kuolla vähän - sopii tähänkin aiheeseen hyvin. Nautitaan elämästä ja heittäydytään, koska silloin elämällä on sulle eniten annettavaa. Kun poistutaan sille omalle epämukavuus-alueelle, saadaan mahdollisuus kokea niitä positiivisia yllätyksiä omalta elämältä.

Viettäkää oikein ihana ja kiva viikonloppu ilman pelkoja ja stressiä huomisesta ! :) - eijaksapelätä-Sara (Robinin biisista Ihan sama vaikka mokaa- sanat! 😘)

"Jos uskaltaa pikkasen pelaa

ristinollaa kohtalonsa kaa

voitot saa pitää mut sillon ei saa mitään

jos jää yksin kotiin rypemään"