Ms-tauti ja raskaus

YLLÄTYYYYYYSH ! Hähäää nyt olis hyvä julkasta vähän ajankohtasta päivitystä ajankohtasesta aiheesta, nimittäin vauvajutuista ! =) Nyt nimittäin asiat on niin positiivisesti että voin kertoa koko maailmalle että meille tulee vauva ! Käytiin viime perjantaina rakenneultrassa Kotkassa, saatiin tietää sukupuoli ja että kaikki on Urholla hyvin... 8) Joten nopeimmat voi tästä jo päätellä että raskaudessa ollaan yli puolivälin, viikkoja on tänään sunnuntaina 22!

Eiks oo sekoo et oon ylittäny jo puolivälin odottamisessa? Urhoa ooteltaisiin maailmaan 29.7, katotaan tuleeko vauvasta heinäkuun lapsonen vaiko elokuun. Vauva on oikein toivottu ja haluttu, ja koko perhe Nasua myöten ollaankin pienokaisesta erittäin innoissamme! Alku ei ollut mitenkään helpoin mahdollinen, kärsin pahoinvoinnista aina viikoille 13 asti mutta sen jälkeen olo on helpottanut. Ensimmäinen kolmannes meni siis ihan hirveissä olotiloissa vessan lattialla, mutta toinen kolmannes on ollut paljon helpompaa fyysisesti. Tietenkin pelko ja huoli raskauden etenemisestä on kuitenkin koko ajan vaivannut mieltä, kai se on ihan luonnollista esikoista odottaessa. Kuitenkin kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, ei varmuutta tai kokemusta mistään ja uudet tuntemukset valtaa koko ajan kroppaa. Pikkuhiljaa kuitenkin alkanut omaksumaan näitä uusia tuntemuksia ja asioita, eikä kaikki enää niin pelota! :)

Mut ihan yksinkertaista kaikki ei sairauteni takia olekaan. Heti kun tein plussatestin (joulukuun alussa), lopetin samantien ms-lääkitykseni. Olen nyt siis ollut yli 4kk ilman mitään lääkitystä. Enkä saa syödä tai käyttää mitään muitakaan lääkkeitä, esim. Vesicarea; pissalääkettäni. Onkin ollut välillä hiukan kusiset paikat ilman, if u know what I mean. :D Raskauden aikana ei saa siis käyttää mitään lääkkeitä, ainoastaan Panadol on särkylääkkeistä sallittua ja sekin rajoitetuissa määrin. Mistään vahvemmista kipulääkkeistä ei siis tarvitse edes haaveilla, eikä mistään ms-taudin oireita helpottavista lääkkeistä.

Raskaushan monen sairauden kohdalla tekee sairastavan voinnista paremman. Näin pitäis ms-taudinkin suhteen olla, ei pitäis tulla pahenemisvaiheita eikä nykysten oireiden pitäis pahentua. Raskaushormonit suojelee sikiötä sekä tulevaa äitiä, ja vointi on yleensä todella hyvä raskausaikana. Itsekin olen tämän huomannut, vointi on pysynyt samoissa ilman lääkkeitäkin eikä pahenemisia ole tullut. Edelleen jalkani jumittavat fyysisestä rasituksesta, nyt vaan kävelen huonosti kaupungilla masu pystyssä. Sinänsä ehkä vähän vaikea yhtälö, mutta minkäs teet. Asialle ei ole tehtävissä nyt oikein mitään, ja luultavasti asia vaan vaikeutuu entisestään mitä pidemmälle raskaudessa mennään ja miten masukin tästä vielä kasvaa.

Vessaryntäilyt on varmast tuttuja kaikille odottajille, mut voitte vaan kuvitella mun olotilat tän asian suhteen ku oon jo valmiiks vammanen ja nyt viel raskaana! :D Kärsin jo ennen raskautta pidättelyvaikeuksista ja nyt kun vauva vähän painaa masussa mukavasti rakkoa, on mun säntäilyt taattu. Etenkin vielä kun jumittavien jalkojeni kanssa hirveän nopeasti ja ketterästi pystyn säntäilemään kohti vessoja, ei vahingoilta voi välttyä. Mut hei ei se mitään, Urhon takii mitä vaan! Eikä nää vaivat varmaan ihan heti synnytyksen jälkeen tuu helpottumaan.... :D

Kaikenkaikkiaan kuitenkin todella onnellinen fiilis. Vaikkakin tulevaisuus pelottaa ja on epävarmuus oman jaksamiseni kanssa, tiedän että me pärjätään ja saadaan apua tarvittaessa. Pelkään eniten synnytyksen jälkeistä pahenemisvaihetta, mutta toivon että siitäkin selvittäisiin omin voimin. Jos vaikka kävelykyky katoaa tai heikkenee, en tiedä miten jaksan vauvan kanssa arkea. Tai miten ees pystyn kaikkiin asioihin vauvan kanssa. Entä jos en jaksa kantaa vauvaa? Entä jos en pääse edes sängystä ylös aamulla? Entä jos en vaan jaksa? Luotan kuitenkin tulevaan että keksimme yhdessä Manun kanssa keinot selviytymiseen ja jaksamiseen, ja kaikki ne järjestelyt on Urhon arvosia. <3 Meiän pikku perheen arvosia.

Tästä eteenpäin voinkin kirjoitella näistä raskausaiheista hiukan vapaammin! :) En ole vielä uskaltautunut raskaudestani julkisesti puhumaan, vaikka se jo päällepäin näkyykin. Halusin odottaa rakenneultraan ja tietoon että kaikki on hyvin. <3 Kerron teille jatkossa avoimesti fiiliksistäni ja jaksamisestani ! Täst tulee kuitenkin varmasti mielenkiintoinen kevät ja syksy, en uskalla ees miettiä mitä kaikkee täs viel kerkee tapahtumaan. :D Joka tapauksessa Urho on matkalla, ja me täällä odotetaan häntä jo todella innolla. <3 - onnellinen Sara