Syksy on pimeetä aikaa. Varmaa jokaista väsyttää, päivät tuntuu rankoilta ja aurinkoa ei juuri kerkeä näkemään. Yhtenä ms-taudin oireista on fatiikki, hirveä sanahirviö, mutta tällee vapaasti suomennettuna se tarkoittaa fyysistä väsymystä ja uupumista.

Fatiikista ei oikeastaan puhuta. Silti ms-tautia sairastavista n. 70-90% kärsii fatiikista. Se on ihan mieletön määrä! Fatiikki ei ole sitä normaalia väsymistä työpäivän jälkeen, vaan se on lamaannuttava tunne. Sitä tunnetta ei voi nukkua pois, siitä ei lepäämällä selviä. Se voi olla seurausta fyysisestä tai psyykkisestä aktiivisuudesta ja se on todella romahduttava tunne. Sä et yksinkertaisesti vaan jaksa, sä saatat lamaantua kesken kaiken jonkun toiminnon tai vaan makaat lamaantuneena sängyllä. Fatiikkia esintyy useimmin keskipäivän aikaan, eli just silloin kun sun pitäis olla aktiivisimmillas !

Myös motorista fatiikkia voi olla. Se tarkoittaa lihasvoiman ylläpidon heikkenemistä eli ei pysty ylläpitämään jo saavutettua  lihasvoimaa koko aktiviteetin ajan esim. koko kävelylenkin ajan. Tätä tapahtuu mulle joskus, jalat jumittaa pitkään kävellessä, lihakset ei vaan jaksa. "Jalat väsyy" niin mä usein sanon. Se ei liity lihasvoimaan suoranaisesti mitenkään, välttämättä bodaus tai saliharjoittelu ei tähän auta. Tietysti fyysinen kunto jelppaa eteenpäin suuresti, mutta fatiikki ei liity lihasvoiman puutteeseen.

Aika rankkaa tekstiä? Sitä se on, ja moni ei sitä ymmärrä. Miten selität töissä et "nyt mä en vaa oikeesti jaksa". Miten perheellinen voi sanoa yhtäkkiä "nyt äiti menee lepäämään pariksi tunniksi" ja vetäytyy makuuhuoneeseen tuijottelemaan kattoa. Mä uskon että moni ajattelisi minustakin, että olen vain laiska ja välttelen töitä. Moni sairastunutkin ajattelee näin itsestään ! Vaikka se kuuluukin sairauteen ja siihenkin oireeseen on saatavana lääkkeitä ja hoitokeinoja. Eräs tuttavani eräässä vertaistuki-tapaamisessa heräsi tähän faktaan että on kärsinyt fatiikista parikymmentä vuotta; kunnes silloin tajusi ettei hän ole laiska, vaan hän kärsii ms-taudin yhdestä vaikeimmasta oireesta: fatiikista.

Hän oli vuosia tehnyt pitkiä työpäiviä, jaksanut arkipäivät eka pitkän työmatkan, raskaan työpäivän ja sitten vielä kotimatkan. Viisi päivää viikossa, aivan niinkuin moni muukin. Ainoa poikkeava tekijä muihin oli se, että hän ei päässyt viikonloppuisin ylös sängystä. Hän oli niin väsynyt ja uupunut fyysisesti kuin psyykkisestikkin, että hänen oli vain pakko levätä. Hän ei pystynyt tekemään koko viikonloppuna mitään, hän vain palautui työviikosta ja samalla keräsi voimia seuraavaan viikkoon. Ja tämä uranainen kutsui itseään laiskaksi, ja hän piti laiskuuttaan syynä sille ettei pystynyt nousemaan sängystä. Todella itsekriittistä, muttei hän vain pysytynyt avaamaan silmiään sille ettei hän ole laiska tai saamaton, vaan että hän kärsii fatiikista, niinkuin todella moni muukin sairastunut.

Mie voin kertoa että itse en (vielä ainakaan) kärsi fatiikista. Oma väsymykseni johtuu normaaleista arkisista asioista, työuupumisesta, unenpuutteesta, stressaavista tekijöistä tai bailatuista öistä. Oireita tulee ja menee, osa jää pysyvyksi, mutta toivon etten ikinä joutuisi kärsimään tästä ikävästä oireesta. Vielä ainakin olen pysynyt energisenä, en tarvitse päiväunia tai kattoon tuijottamis-hetkiä, enkä niinkään apuvälineitä tai ole kuullut laiskaksi nimittelyä.

Kaikki sairauden oireet ei siis näy ulospäin, joten olkaa avoimia myös näille "näkymättömille" oireille! Mä en usko et kukaan sairas käyttäis ikinä näitä oireita tekosyynä millekkään. Väsymystä voi olla myös ei-itseaiheutettua, joten muistakaa levätä, kuunnella kroppaanne ja ymmärtäkää sairaiden väsymystä. Sille ei vaan välttämättä itse voi mitään..

Ottakaa ilo irti pimenevistä illoista! :) -Sara

Missä koira? ;) Ukkokin piiloutuu illan pimeyttä hyvin viltin alle... Ja aamulla taitaa kärsiä fatiikista? ;)