Hiphei ja kivaa viikonloppua kaikille ! 😊💗 Mie viettelen lomaani ja eka viikko onkin menny erittäin rennoissa tunnelmissa. On nukuttu myöhään, on käyty shoppailees ja ihmettelees naapurikaupunkien meininkiä, on vietetty aikaa tyttökavereitten kaa, on etsitty Nasua, on vietetty aikaa kummankin kummipoikien kanssa.. <3 On tehty kaikkea sitä mistä mä pidän ! Eikä sateinen kelikää oo haitannu, oikeestaan se on ollu ihan jees tällee ekalle viikolle. Ainakaan ei oo ollu mitään huonoa omaatuntoa siitä kun on nukkunut perse homeessa puolille päiville asti, kun olis pitänyt olla jo aamusta ottamassa aurinkoa 😜😅 Katotaa sitä auringonottoa sitten loppulomasta, nyt on just hyvä vaa relata !

Vietettiin maanantaina hyvän ystäväni kanssa kiva päivä yhdessä. Käytiin Ikeassa shoppailemassa ja lähtiin vielä jatkoille Jumboon. 12h siinä reissussa meni, ja oli kyl tosi ihanaa laatuaikaa vaikka rahaa palokin suht paljon. 😂 Siinä shoppailun tiimellyksessä juteltiin niitä näitä, ja tulikin jotain huomioita mun edellisistä blogi-kirjotuksista. Näillä kirjotuksilla tarkotan alkuvuoden kirjotuksia ! Ja sitä kuinka hukassa oikeasti olin elämässäni. Ystäväni oli kanssa lueskellut vanhoja kirjotuksiani ja oli huomannut saman. Niistä paistaa läpi jonkunlainen epätoivo ja avunhuuto. Se on hauska miten nyt jälkikäteen sen voi huomata, mutta silloin kirjottaessani kirjoitin ainoastaan omia fiiliksiäni enkä tajunnut tilanteen vakavuutta. Että oikeasti asiat olivat huonosti ja niihin olisi jo aiemmin pitänyt reagoida?

Mä en tiiä kuinka paljon muistatte mun alkuvuoden höpinöistä. Eikä tarvikkaan muistaa. Mut mä aattelin vähä lainata itteäni ja kopioida joitakin tekstejä näyttääkseni tän muutoksen tuntemissani asioissa !

"Sitä mä ehkä elämässäni kaipaan, tunnetta ja fiilistä. Sitä että välil voi epäonnistua, välil voi onnistua, välil sä tunnet morkkista ja välil sä naurat vedet silmissä. Vaikka mun elämä on epävarmaa sairauden myötä, mä haluun silti uskaltaa elää! Mä haluun mokailla, mä haluun tuntea; mä haluan itkeä ja nauraa. Mä en suostu elämään turvallisesti tai tasasesti, mä haluun haasteita, mä tarviin niitä ylä- ja alamäkiä. Mä haluun elää paljon ja kuolla vähän. Mä en tiedä onks se minkään arvosta tai onks se järkevää, mut pitääks kaiken olla aina niin järkevää?"

Ylempi teksti oli joululta. Näin jälkikäteen noi fiilikset tuntuu aika kaukaisilta, mut  voin silti tunnistaa niissä epävarman-Saran. Kyl mä edellee muistan ton fiiliksen, sen kun elämä tuntu niin mustavalkoselta. Joulusta ei oo aikaa kuin vähän päälle puoli vuotta, ja mun elämä on muuttunu siitä tosi paljon. Enkä nyt tarkoita ainoastaan konkreettisia muutoksia elämässäni, vaan myös muutoksia pääni sisällä. Niitä tärkeimpiä asioita, mun omaa fiilistä, mun omaa ajatustapaa. Elämäni tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi. Nyt voin myös sanoa et mä nauran ja itken, mä elän paljon ja kuolen vähän. Ehkä voin jopa sanoa että oon onnistunu tavoitteessani? 😉

"On ihan ookoo pelätä asioita. On ihan normaalia miettiä ja murehtia tulevaa. Mutta älä anna peloille valtaa! Älä anna niitten lannistaa sua, älä anna niitten estää sua elämästä. Mä haluun elää paljon ja kuolla vähän - sopii tähänkin aiheeseen hyvin. Nautitaan elämästä ja heittäydytään, koska silloin elämällä on sulle eniten annettavaa. Kun poistutaan sille omalle epämukavuus-alueelle, saadaan mahdollisuus kokea niitä positiivisia yllätyksiä omalta elämältä."

Tammikuussa puhuttiin riskeistä! Mä otin elämässäni riskin ja vaihdoin sivua. No ok en ees vaihtanu sivua, vaihdoin koko kirjaa. :D Alotin puhtaalta pöydältä, ihan eri kirjasta mihin sain päättää päähenkilöt ja juonenkäänteet ihan itse. En jatkanut siinä samassa hyvin kirjoitetussa kirjassa, vaan hyppäsin tuntemattomaan kirjaan minkä sivuja ei ole vielä valmiiksi kirjoitettu. Eikä lopusta ole tietoakaan. Eikä keskivaiheesta. Eikä siitä oliko hovimestari syyllinen vai ei. Jokatapauksessa tät kirjaa ei oo viel kirjotettu, ehkä jonkun mielestä epämiellyttävää ja epävarmaa, mun mielestä mahdollisuus. Mahdollisuus kirjoittaa just sellanen kirja minkä oon aina halunnu.

"Välil ku on hukassa elämässään, pien aikalisä saattaa auttaa. Se että pääsee hetkeksi irti arjen luomista aikatauluista, niistä normaaleista kuvioista mitkä ehkä on sitä ihanaa ja tylsää arkea mutta saattaa puuduttaa joskus. Välil on vaa hyvä päästä hetkeksi irti siitä kaikesta, silloin ymmärtää mitä siitä kaikesta kaipaa ja mitä haluaa pitää elämässään. Jotain asioista oppii arvostamaan vasta silloin kun saa niihin vähän erilaista perspektiiviä eikä ne enää tunnu niin itsestäänselvyyksiltä. Hope so mäki löydän uusia ajatuksia elämästäni. :) -toiveikas Sara"

Mites sit tää kirjotus kun sain tietää pääsystäni kuntoutukseen? Pien etäisyys omasta elämästä tekee välillä hyvää, se että näkee oman arjen eri perspektiiivistä saattaa auttaa. Kyl se mua autto hahmottaa asioita. Täytyy muistaa jatkossakin että mitään asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksinä, ja niihin elämän tärkeisiin asioihin täytyy panostaa ja käyttää aikaa. Mikään ei kestä jos siihen ei panosta. On eri asia luoda jotain hienoa kuin saada se kestämään jatkossakin. Mä aion ainakin sitoutua siihen mitä rakastan ja lupaan panostaa siihen kaikkeni jatkossakin. <3

"Tiedän että tulevaisuudessa mä tulen tunnistamaan polun mitä kuljen. Se on mun elämäni polku, ja saan siitä ehkä selville suunnankin minne olen matkalla. Mutten ikinä voi tietää mitä mutkan takaa tulee. Risteyskohtia tulee varmasti, paljonkin. Joka risteyksessä mun on hengähdettävä, mietittävä mihin suuntaan kulkea. Se päätös voi olla erittäin vaikea tai erittäin helppo. Jokatapauksessa tiedän nyt etten voi jäädä keskelle risteystä enää. Risteyksessä on ihan ookoo mietiskellä hetken kumman suunnan valkkaisi, mutta siihen risteykseen ei voi jäädä asumaan. Sä et voi tehdä keskelle risteystä kotia. Sä voit tehdä kodin jommalle kummalle tielle, sun on päätettävä ja mentävä eteenpäin. Se tie minkä valkkaat, saattaa osottautua mutkikkaaksi, pimeäksi, siinä ei saata olla asfalttia eikä sen varrella hienoja kauppoja. Silti se on sun valkkaama tie, ja se tie voi johtaa lopulta kauniimpiin maisemiin. Vaikka välillä tuntuiskin vaikealta kävellä sitä pitkin, sun jalkoihin sattuu ja tuntuu ettet enää jaksa kävellä ylämäkeen, sä et voi tietää mitä sieltä mäenpäältä tulee. Sieltä voi avautua elämäs kaunein maisema ja helppo alamäki. Mut sä et voi tietää, eikä kukaan muukaan: Sun on vaan pakko jatkaa matkaas ja ottaa vastaan se mitä tie tuo tullessaan.  Jossain tapauksissa sä voit tehdä U-käännöksen, mutta tiiäthän että se on laitonta ja sä voit saada siitä sakon. Mun neuvo on se että katsot tien loppuun asti, sen päästä tulee taas risteys. Risteyksessä sä voit sitten päättää jatkatko tietäs suoraan vai käännytkö toiselle tielle."

Entäs tää ku puhuin räjähdyksestä ja elämän risteyksestä? Mun suosikki-kirjotus ehdottomasti, rakastan vertauskuvia ja tää teksti oli täynnä tunteita. Niitä oikeita tunteita, käsinkosketeltavia fiiliksiä. Teksti on kirjotettu helmikuussa, sen voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa http://invapaikalla.vuodatus.net/lue/2016/02/elaman-risteys . Vieläkin kun tavaan tota tekstiä, nousee ihoni kananlihalle ja tunnen väristyksiä kehossani. Voin niin palata noihin fiiliksiin, kun toisaalta olin helpottunut totuuden selviämisestä mutta peloissani tulevaisuudesta. Mä olin tehnyt kodin keskelle risteystä, ja olin ihan hiton pulassa siinä risteyksessä tunteideni kanssa. Mä lähdin pois risteyksestä, ja tää mun valkkaama tie näyttää erittäin aurinkoiselta tällähetkellä. Tiiän ettei aurinkoa voi kestää loputtomiin ja niitä pilviäkin tielleni osuu. Pari ukkosmyrskyäkin voi siintää horisontissa, mut kyl mä kestän kaiken. Vaikka hurrikaaninkin ! Koska mä tiedän ettei mun tarvi kohtaa mitään luonnonilmiötä yksin, mä tiedän että mun vierellä on tukijoita. Ystäviä ja läheisiä. Korvaamattomia ihmisiä mun elämässä. <3

Siin oli katsaus menneisyyteen ! Vaikka mun nokka onki kohti tulevaa, on välillä hyvä muistella lähtökohtia. Miten ollaan nyt tässä? Mistä me ollaan tähän tultu ja miten? Vaikkei menneellä ookkaan väliä, on se hyvin tärkeä kohta siinä minkälaisia me ollaan nyt. Menneisyys ei määrittele meitä ihmisenä, mutta on silti osa meitä. Me ei päästä eroon menneisyydestä, muttei tarvikkaan. Opitaan virheistä ja otetaan tulevaan mukaan ne hyvät asiat menneisyydestä niin menestytään elämässämme varmasti ! Niillä kaikilla tärkeillä elämän osa-alueilla mitkä meille eniten merkkaa.

Kivaa kesänjatkoa kaikille lukijoilleni, pietään suupielet hymyssä tulevaisuudessakin ! :-) - ilonenettäasiatmeninäin-Sara

Pienemmän kummipoikani kanssa käytiin vähän kahvittelemassa... =) <3

Myö ollaa kruisailtu pitkin lähikaupunkeja ja käyty shoppailemas kaupat tyhjiks! ;D

<3