Vauvan yöt (ja Saran !)

Kivaa talvista viikkoa kaikille ! =) Meiän perhe on kokenut mullistuksen nukkumisrintamalla, ja aattelinki jakaa sen teiän kanssa! En haluu kirjotella tänne blogiin vaan vauvajutuista, mut nukkuminen on suuri osa elämää ja vaikuttaa paljolti vammaisen energiatasoon ja jaksamiseen, joten mun mielestä se on kirjottamisen arvonen asia! :D Sitä jaksaa paremmin kun on saannut kunnon yöunet, jalatkaan ei ala jumittaa yhtä helposti kuin väsyneenä. Aivot pelaa paljon paremmin eikä fatiikki yllätä kesken päivän. Mut mikäs sit on muuttunu, miepä kerron!

Urho on ollu aina todella hyvä nukkumaan. Kotouduttuamme synnäriltä on hän nukkunut aina 10-12 asti, välillä ollaan herätty myös vieläkin myöhemmin. Mahtavat unenlahjat hän on kyllä perinyt äidiltään! Vaikkakin yöunet ovat venyneet pitkälle päivään, on silti nukkuminen yöllä ollut katkonaista. Olemme Urhon kanssa nukkuneet vierekkäin samassa sängyssä, ja olen häntä imettänyt aina yöllä vauvantahtisesti. 5kk kohdalla unet alkoivat olemaan vaan niin katkonaisia että äitiä alkoi väsy painaa kun tuntui että yöllä heräiltiin kokoajan syömään. Lisäksi tuntui että kun minä liikahdinkaan, vauva heräsi ja alkoi huitoa, ja sitten taas kun vauva yöllä heräsi ja huitoi, minäkin heräsin. Tuntui että yöllä ei nukuttu ollenkaan, huidottiin vaan tai oltiin tissi suussa !

Onneksi vastapainona sitten olivat pitkät ja hitaat aamut, saatoimme tosiaan nousta sängystä vasta puoliltapäivin. Se olikin pelastus, eikä uupumista tapahtunut. Halusin kuitenkin jotain muutosta näihin yön uniin! Olin lukenut ties mistä unikouluista, tassuttelusta ja muusta vauvan opettamisesta nukkumaan kokonaiset yöt. Neuvolasta ohjeistettiin että vauvan ollessa 6kk vanha, pystyisi erilaisia unikouluja lähteä toteuttamaan ja apua uniasioihin oli myös saatavilla paikkakunnaltamme! Neuvolasta myös kerrottiin että puolivuotias ei enää tarvitse maitoa yöllä, eikä herää enää silloin nälkäänsä. Nää jutut mielessä mä aloin miettimään meiän taktiikkaa parempiin ja kokonaisiin yöuniin.

Ensiaskel oli se että Urho siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan! Pinnasänky oli kiinni sängyssämme ja siitä oli sivulaita otettu irti. Iltaimetyksen jälkeen siirsin vauvan nukahtamaan omaan sänkyyn, ja hän nukahtikin sinne todella nopeasti. Tarkoituksena oli että olisin jäännyt sänkyyn viereen nukkumaan, mutta tulinkin yöllä toisiin ajatuksiin! Ajattelin että en jää maidontuoksuisten tissieni kanssa siihen viereen nukkumaan, vaan kömmin Manun viereren toiseen makkariimme. Se tuntui loogiselta ratkasulta, ja kun itsekkin miettii ni kyl sitä varmaan yöllä heräis jos pizza tai muut herkut tuoksuis nenään. Vähemmästäkin tulis nälkä ! Olin virittänyt itkuhälyttimen Urhon pinniksen viereen ja eka yö menikin koiranunta nukkuessa ja "kokoajan" itkuhälytintä tuijottaessa "koska se herää" - fiiliksillä. Eka yö eri sängyissä meni kuitenkin mielettömän hyvin, Urho heräsi kaksi kertaa. Hän heräsi puolenyön jälkeen sekä aamuyöstä. Ekalla herätyksellä imetin Urhoa, mutta imetyksen jälkeen nostin hänet takaisin nukkumaan pinnasänkyyn ja marssin itse takaisin makkariin. Toisella herätyksellä kävin vain laittamass tipahtaneen tutin takaisin hänen suuhunsa, pidin kättä vähän aikaa hänen masunsa päällä ja Urho rauhottui takaisin uneen. Lopulta heräsin makuuhuoneestamme yhdeksän aikoihin Urhon iloiseen jokelteluun joka välittyi itkuhälyttimestä !

Eka yö oli hiukan uneton äidin puolelta, koska itsekkin olin niin tottunut nukkumaan lähellä vauvaa ja hänen tuhinaansa. Tuntui että koko yö meni itkuhälytintä päivystäessä, enkä millään meinannut uskoa että vauva nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Silti olin luottavainen taktiikkaamme, enkä aikonut muuttaa sitä mihinkään! Olin kuullut neuvon että vaikka tulisikin huonompia öitä ja takapakkia yöunien suhteen, ei pidä luovuttaa vaan jatkaa vaan määrätietosesti kohti tavoitetta. Vauva nimittäin ymmärtäisi luovutukseni ja jos vaikka ottaisin hänet takaisin viereeni nukkumaan, pyrkisi Urho tekemään tämän tempun sitten jatkossakin. Siksi pidin suunnitelmasta kiinni ettei enää nukuta samassa sängyssä !

Seuraavat yöt sujuivat melkein samalla tavalla kuin edelliset. Poikkeuksena otin mukaan tutin! Urho ei oo koskaan oikein tykänny syödä tuttia, mutta nyt siinä tapahtui muutos. Teimme iltatoimet samalla tapaan joka ilta, ja ennen pinnasänkyyn siirtymistä syötin Urhon masun täyteen. Imetyksen jälkeen siirsin hänet taas omaan pinnasänkyyn ja laitoinkin tutin suuhun. Se toimi ! -Urho tykkäs mussuttaa tuttia. sai siitä varmasti turvaa ja nukahtikin nopeasti. Yöherätykset toistuivat taas suht samaan aikaan, puolenyön jälkeen sekä aamuyöstä. Nyt poikkeuksena ekoihin öihin jätin yöimetyksen pois kokonaan. Ekan kerran kun Urho heräili yöllä, kävin ainoastaan laittamassa tutin suuhun ja poistuin paikalta. En tarjonnut rintaa ollenkaan! Urho rauhottui tutista ja nukahti itsekseen, ilman minua. Aamuyön toisella heräämisellä tein samat, ja lopputulos oli sama. Urho nukkui taas aamu kymmeneen.

Näin yömme ovat jatkuneet, yöimetykset jäivät kokonaan pois ja Urho nukahtaa itsekseen sänkyyn! Hän edelleen herää muutaman kerran yössä, mutta pelkkä tutin laittaminen suuhun riittää ja rauhoittaa pienen takaisin unille. Ihan mahtavaa ! Urho myös välillä herää kesken unien kitisemään, mutta saattaa pian nukahtaa itsekseen. En siis välttämättä joudu edes nousemaan jokaiseen inahdukseen, vaan Urho nukahtaa hetken päästä itsekseen. Nukun paljon paremmin ja pitempiä kokonaisia pätkiä. Ja must tuntuu et niin Urhokin! Tää ratkasu toimii meillä tosi hyvin ja oon tosi ylpeä Urhosta kun nukkuu niin hienosti.

Jokanen perhe tekee omat ratkasut ja toimenpiteet nukkumisen suhteen! Kaikil toimii eri jutut, eikä mitään yhtä sääntöä nukuttamiseen, nukahtamiseen tai nukkumiseen ole. Vauvatkin on niin yksilöitä, toiset tarvii rakastavan sylin mihin nukahtaa, toiset haluaa vierelleen unilelun tai unirievun mihin turvautua, toiset nukkuu pienestä pitäen missä vaan välittämättä ympäröivästä maailmasta, toiset valvoo ja heräilee öisin.... Niin monta erilaista tarinaa kuin vauvaakin! Pääsääntönä kuitenkin pätee jokaisessa vauvaperheessä että kaikki perheenjäsenet saisivat nukkua mahdollisimman hyvin. Siihen pyritään! Sen toteutus on välillä hiukan hankalaa, mutta jokaisen yöunet on niin tärkeä juttu et se seikka on kyl taistelemisen arvonen.

Saran vinkit hyviin yöuniin;

- Tehkää just niinku teiän perheelle on parasta. Vaikka netin keskustelupalstat kehottais tekemään niin tai näin, tai neuvolasta sanotaan jotain; älä usko kaikkea ja toimikaa just niinku teiän perheelle on parasta! Mä voin kertoo paljastuksena että meiän poika nukkuu nykyään UNIPESÄSSÄ (sehän on yks saatana joittenkin mielestä ja lapsi vähintään tukehtuu siihen heti) sekä me vanhemmat nukuttiin eri sängyissä vauvan ekat kuukaudet. Tää järjestely toimi meillä erittäin hyvin, oli kaikkien kannalta hyvä juttu ja saatiin niin parhaiten nukuttua. Nyt kuitenkin ollaan palattu samaan sänkyyn ja ahhh on niin ihanaa kääriytyä Manun kainaloon yöksi ja kuunnella sen (mukavaa) kuorsausta ...

- Jos tarviitte muutosta nukkumiskuvioihin, tehkää muutosta. Mut älkää tehkö muutosta kenenkään muun takia kuin itsenne. Vaikka se mummo sanoo että kultaisella kuuskytluvulla ton ikänen lapsi nukkui jo omassa sängyssä ja omassa huoneessa ja omassa talossaan ni ihan sama ! :D Jos teil vaik toimii perhepeti niin asioita ei kannata lähteä muuttamaan kenenkään muun mielipiteen takia, muutos tehdään vain sitten jos te sitä itse haluatte ja tarvitsette. Niin mekin tehtiin, alettiin kokeilemaan uusia nukkumistapoja vasta kun mä koin tarvitsevani parempia yöunia, vaikka olinkin kuullut että monet samanikäiset lapset nukkuivat jo omassa sängyssään. Muutokset tapahtuu sitten vasta kun niihin on valmis ja niitä halutaan ja meille tää aikataulu oli just passeli.

- Älä menetä hermojas ! Älä lannistu jos ensimmäiset yöt muutoksen tavottelussa ei meekkää ihan niinkuin strömsöissä. Vaatii paljon harjottelua kaikilta sisäistää uusia toimintatapoja. Vauvaakin voi jännittää ja pelottaa kohdata uudet asiat aluksi, mutta vanhemman kanssa yhdessä opettelu tuottaa varmasti tulosta. Älä luovuta ! Toistoa, toistoa, toistoa...

- Unettomiin öihin saa myös apua. Varmasti isovanhemmat tai ystävät voi jeesaa jos tuntuu ettei saa nukuttua ollenkaan tai tuntuu liian väsyneeltä. Myös neuvolassa autetaan näihin uniongelmiin ja meiän paikkakunnalla on kans saatavilla ihan jotain uniohjausta! Kannattaa pyytää apua ja ottaa sitä apua vastaan. Oon myös kuullu että yökylässä vauva saattaa nukkua koko yön heräämättä, vaikka kotona ei sitä ikinä tekisikään. Kannattaa siis hyödyntää yökyläily-tarjouksetkin, ees kokeilumielessä ! :)

- Jakakaa perheessä nukuttamis- sekä yöheräämisvastuuta. Sitä jaksaa paljon paremmin kun toinen osapuoli jeesailee edes välillä, tai edes vaikka yhden herätyksen yössä. Tai laittaa pienokaisen välillä nukkumaan. Jossain perheissä toimii hyvin että iskä käy yöllä heränneen vauvan luona, ja näin vauva ei innostu äidin maidontuoksusta ollenkaan. Isät ei vaan tuoksu maidolle eikä näin aktivoi vauvaa ollenkaan ! Tälläin ratkasu toimii hyvin monessa perheessä. 8)

- Älä stressaa liikaa. Kyl nää asiat jotenkin järjestyy, ja tää eka vuos on vaan pahin. Vauva kasvaa ja kehittyy kokoajan, aina tulee uusia vaiheita. Eletään vaiheesta vaiheeseen ja tilanteet muuttuu huonommasta paremmaksi ja taas toisinpäin. Koitetaan nauttia näist pienistä sinteistä kun ne on viel pieniä, kasvaa niin hirmunopeesti isoiks. <3 Vauva-arkeen kuuluu että ollaan välillä väsyneitä, mut se vaan on sen arvosta.

Niinkuin sanoin must ei mitään vauvakirjailijaa tule. Tai vauvablogistia. Mut tää vauva-arki on nyt vaan mun elämää, ja liittyy todella vahvasti kaikkiin sairauskuvioihin myös. Yöunet on tosi hyvä esimerkki miten mun ms-tauti ottaa siitä heti itteensä jos en nuku kunnolla, mun jalat on sellasten öitten jälkeen todella jumissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siks oon tosi tyytyväinen nyt tähän nukkumistilanteeseen meiän perheessä. Tiedän, elämme vaihetta mutta toivon että seuraavat vaiheet ovat meille myös suotuisia !

Ihania vaiheita teille, ihanaa vuoden jatkoa, koittakaa selvitä lumikaaoksesta ! Tsemppiä vauva-arjessa eläville, toivon kaikille hyviä öitä ja parempia unia! Muutokset parempaan on mahdollisia, ja toteutuu varmasti ajan kanssa. Välil vaatii vaan hiukan aikaa, kärsivällisyyttä ja apuja että asioita saadaan paranneltua! Toivotan siis myös hyviä hermoja sinne kaikille, asian kuin asian suhteen. :D Palaillaan! Seuraavaks kerron teille mun tulevaisuuden lääkevalinnoista ... - einiinväsynyt-Sara

Ollaan saatu apua yöhuitomisten suhteen tälläsestä "PAKKOPAIDASTA" eli swaddle up kapalopussista ! Se rauhoittaa yöunia ja herännyttä vauvaa takaisin yöunille. Plus on tosi söpö! :D