Onko tyytyväisyydellä ja onnellisuudella eroa? Jos on tyytyväinen elämäänsä, onko automaattisesti onnellinen? Voiko tyytyväisyys johtaa onnellisuuteen?

Mä en tiedä vastausta näihin kysymyksiin, mutta lenkillä ollessani aloin miettimään omaa asennettani.. Tyytyväisyys koostuu arjen pienistä asioista. Se on kokonaiskuva. Asiat rullailee eteenpäin eikä mitään ihmeempiä valittamisen aiheita ole. Vaikka jotain pahempaa olisikin tapahtunut, se kompensoidaan niillä arjen hyvillä asioilla. Onnelliseksi ihmisen mieltää kun hänelle on tapahtunut jotain megahienoa elämässään. Mutta eikö pelkästä arjesta voi olla onnellinen?

Mun elämän on sekottanut sairauteni. Vaikka se on tuonnut hyvääkin, miellän sen kuitenkin pahaksi asiaksi. Sen kanssa on vaikeaa elää, se hankaloittaa kaikkea sekä fiilikseni sitä kohtaan on negatiivinen. Silti olen tyytyväinen elämääni. Vaikka sairauteni on paha asia, sitä kompensoi kaikki ihanat asiat elämässäni mistä syntyy tyytyväisyys elämääni. En ole pelkästään sairas, vaan minulla on ihania ystäviä elämässäni, paljon rakkautta, naurua ja hauskuutta!

Olen onnellinen arjen pienistä positiivisista asioista. Tänään kävimme ihanan ystäväni ja kummipoikani kanssa shoppailemassa ja viettämässä aikaa paikallisessa ostoskeskuksessa. Olin tyytyväinen siihen että jalkani jaksoivat, olin  onnellinen kun sain viettää aikaa kummipoikani sekä ystäväni kanssa. Olin tyytyväinen siihen että löydettiin ystävälleni pikkujoulumekko, olin onnellinen siitä kun sain työntää kummipoikaani rattaissa pitkin käytäviä.

Voisin sanoa että tyytyväisyys ja onnellisuus kulkee käsikädessä. Pienistä arkisista asioista syntyy tyytyväisyys elämäänsä, miksei siitä voisi olla onnellinen? Onnellisuus ei mielestäni vaadi mitään sen kummempaa kuin mukavan arjen, ja sen että asiat ovat tasapainossa. Elämässäni hallitsee parantumaton sairaus, mutta olen kiitollinen niistä ihanista arjen asioista mitkä ovat elämässäni läsnä. Onnellisuus voi olla kynttilöiden sytyttäminen iltaisin, hyvältä ystävältä saatu tekstari, kummipojan hymy tai juustokakunpalan syöminen. Se ei vaadi mahdottomia, se vaatii oman positiivisen suhtautumisen elämään ja silmien avaamisen niille ihanille asioille elämässä. :) <3

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, avatkaa silmät pienille ihanille arkisille asioille! -Sara