Mitä me ootetaan elämältä? Jokasella on varmaan omalle elämälle paljon suunnitelmia ja odotuksia. Paljon toiveita ja haaveita. Ulkopuoliset tekijät ja yhteiskunta on luonnu meille nykyään aikamoiset paineet sille miten elämän pitäisi mennä. Jos elämäs ei sujukkaan näitten odotusten mukaan, sua aletaan kritisoida tai vähintään katsoa oudosti. Jos sä alat kapinoimaan, jos sä haluat ettiä omaa polkuas se aiheuttaa yleensä hämmennystä. Jos olosuhteiden pakosta ajaudut erilaiselle elämänpolulle, sut painostetaan aika nopeasti palaamaan takasin sille "oikealle" polulle.

Lopulta kaikista tärkeintä on se miten sä oot ite onnellisin. Se kaikki on kiinni susta itestäs mitkä valinnat itse teet. Sä voit mennä perse eellä puuhun, anna mennä vaa jos se tuntuu susta oikeelta. Sä voit hakata päätäs seinään niin kauan kuin haluut, jos se on susta hyvä idea. Sä voit myös vaihtaa elämäs suuntaa jos haluut. Mitä välii sillä on mitä muut on mieltä?

Mä ite tein just mun elämälle täyskäännöksen. Mä en tiedä millä mittarilla elämää vois mitata, mutta varmaan kaikilla mittareilla mä olin suht hyvin edennyt. Mulla oli vakaa parisuhde, vakituinen työpaikka (se on edelleenkin..), just vast ostettu iso omakotitalo. Perhe, mäyräkoira, auto ja rahaa pankkitililä. Hei jokasen unelma? Nyt mulla ei oo enää mitään, paitsi työpaikka. Unelmat on loppujenlopuksi aika pinnallisia, tunteet niitten takaa on tärkeempiä. Se mitä tunnetaan sydämessä, mielessä, se mitä aistitaan ja mitä ajatuksia pyöritellään on lopulta tärkeämpää kuin pankkitilin saldo.

Aitoa onnea ei mitata rahassa. Sitä ei mitata omaisuudessa, sitä ei voi ostaa. Se pitää tuntea. Onnellisuus lähtee sydämestä, se on kysymys "miltä susta tuntuu just nyt?". Onko kaikki hyvin juuri tällä hetkellä? Sitä mun psykologi kysy multa monesti, ku perustelin mun tilannetta menneisyydellä sekä tulevaisuudella. Siitä kaikesta unohtu se tämänhetkinen. Se kaikki millä on oikeesti väliä just nyt. Just nyt mulla ei oo mitään materiaalia, mun tavarat on pakattu pahvilaatikoihin ja vaatteet muovikasseihin. Mulla ei oo rahaa tilillä eikä mulla oo enää omakotitaloa muutaku vielä hetken nimellisesti. Mä en ees tiedä joka päivä minne meen illalla nukkumaan. Kaikista hassuinta tässä on se että voin silti hymyillen vastata äskeiseen kysymykseen että musta tuntuu hyvältä. Vaikka kaikkien lakien vastasesti mun pitäis olla onneton ja rypeä itsesäälissä, musta tuntuu vahvalta ja hyvältä päiväpäivältä enemmän.

Vaikka elämän suunnitelmat ei meniskään iha nappiin, se voi oikeestaan olla parempi niin! Kaikkia unelmia ei tarvi saavuttaa, kaikkea ei ees tarvi tavoitella. Ilman joitain asioita on ehkä myös vaan parempi olla. Materiaali ja kaikki pinnallinen on lopulta todella rankkaa ja raastavaa, se ei oo tavottelemisen arvosta.

Ehkä meiän pitäis enemmän uskaltaa kokeilla ja rikkoo rajoja? Elää reunalla? Elää paljon ja kuolla vähän? Mä en tiiä mikä oikee vastaus on, mut mä haluun elää, tuntea ja kokea. Vaikka välil sattuis ja tuntuis pahalta, se on sitä elämää. Minun elämää, missä vastapainona on rakkautta, iloa ja yllätyksiä.

Tälhetkel en osaa kirjottaa mun elämästä oikeestaan mitään konkreettisia seikkoja. Osaan vaan kertoa sen miltä musta tuntuu. Elämän epävarmuus avaa myös uusia suuntia elämälle. Sä voit nähdä silloin jotain asioita selkeämmin, ja voit hämmästyä joidenkin seikkojen mustavalkosuudesta. Ne asiat mitä oot ennen pitäny tärkeänä, voikin tällähetkellä olla arvomaailmas alimpana. Uusille tunteille antaa mahdollisuuden, ja niistä voikin yllättyä positiivisesti. Elämä on ihmeitä täynnä, kun vaan antaa niille tilaisuuden. - onnekas Sara

(Yks konkreettinen asia tapahtuu ens keskiviikkona kun mun lääkitys vihdoin alotetaan sairaalassa. Edellisessä kirjotuksessa oli vähä puhetta siitä, mutta se silloin peruuntui koska sairastuin. Lääkitys hidastaa ms-taudin etenemistä, muttei poista mahdollisia pahenemisvaiheita. Lääkkeestä voi tulla myös sivuvaikutuksia. Pahenemisvaiheiden riski kasvaa ilman lääkettä, mutta lääkitys taas sulkee joitain ovia elämästä. Nää on vaikeita juttuja punnita mikä lopulta on tärkeintä, mikä oikeesti merkitsee ja oma terveys tulee tottakai etusijalla. Toivottakaa mulle tsempit keskiviikolle, kirjottelen sairaalapäivän jälkeen miten meni! :-) )

Fiksuja sanoja... :-) 

Kummipojan kanssa touhuilemassa ❤️😍

Elämääkin suurempia hetkiä... 💕