Muutos. Se voi olla joko hyvää tai pahaa. Hyvästä tai pahasta. Muutos voi olla oma valinta, tai sitten vain asia jonka joutuu kokemaan vasten tahtoaan. Sen seurauksiin ja fiiliksiin vaikuttaa paljolti oma asenne, lähtökohdat ja miten käsittelet muutoksen tuomat tunteet. Muutos voi olla jokin konkreettinen asia elämässäsi, se voi tapahtua vain mielessäsi, muutos voi liittyä ihmissuhteisiisi tai perheeseen. Muutos kuitenkin vaikuttaa elämääsi hetkellisesti tai jopa loppuelämäsi ajan. Sen tuomat tunteet täytyy tiedostaa ja käsitellä, niitä ei saa vähätellä tai juosta karkuun. Ne täytyy kohdata, hyväksyä ja jatkaa elämää.

Varmaankin jokainen kriisi tai muutos elämässä etenee tietyn saman kaavan kautta. Tietenkin jokainen tilanne ja tapaus on yksilöllinen, ja jokainen persoona käsittelee asioita omalla tavallaan. Jollain menee tietyissä vaiheissa kauemmin kun toisilla, mutta tärkeintä on että antaa omille tunteilleen ja ajatuksilleen tarpeeksi aikaa. Niiden kanssa ei pidä, eikä voikkaan hätiköidä vaan täytyy kuunnella omaa sydäntä ja edetä elämässään eteenpäin niin nopeasti tai hitaasti kuin itseltä hyvältä tuntuu.

Psykologiaan erikoistunut Susan Anderson on jakanut kriisin eri vaiheet 5 osioon. Näihin on helppo samaistua, ja löytää ne omasta elämästään. Viisaita ja ajankohtaisia sanoja, siks haluunkin jakaa ne nyt teidän kanssa. :) Minä en siis ole näitä vaiheita keksinyt, mutta pystyn samaistumaan tähän tunnejanaan.

1. Särkyminen ja muutos. Ne ensimmäiset hoippuvat askeleet jolloin et tiedä pysytkö edes pystyssä. Totuus tilanteesta joka tulee sulle joko yllätyksenä tai ei. Jokanen reagoi näihin tilanteisiin tavallaan, shokki ja kipu valtaa mielen eikä ole helppoa pitää itseään kasassa. Tuntuu murtuvansa, jolloin mikään ei tunnu miltään eikä elämällä ole merkitystä tai suuntaa. Epätoivo ja paniikki valtaa mielen. Avuton olo ylipäätänsä.

2. Ikävä. Ikävä sitä menetettyä aikaa, tunnetta, henkilöä tai konkreettista asiaa. Sä haluat palavasti takaisin, muttet välttämättä voi enää saada sitä takaisin. Se on musertavaa ja saattaa johtaa fyysiseen pahoinvointiin. Ihminen ehkä unohtaa pitää itsestään huolen, ei muista syödä tai nukkua. Henkisesti on niin huono olla että teot vaikuttavat jo fyysisyyteen.

3. Totuus. Rehellisesti tilanteen tajuaminen ja peiliin katsominen. Faktojen löytäminen elämästä, miksi näin kävi ja miten tähän päädyttiin. Pettymys itseään ja tunteitaan kohtaan, olisiko jotain voinut tehdä eri tavalla tai muuttaa jotain itsessään?

4. Viha ja turhautuminen. Jossain vaiheessa edes pienet suuttumuksen fiilikset nousee pintaan. Ne voi kohdistaa itseensä, tilanteeseen tai toiseen henkilöön. Vihan tunteet on hyvä tiedostaa että ne kuuluvat prosessiin, eikä niissä ole mitään väärää. Vihan tunteeseen ei kuitenkaan pidä jäädä vellomaan, vaan käsitellä asia ja jatkaa eteenpäin. Viha ei loppujenlopuksi palvele ketään, ei edes sua itseäs.

5. Eteenpäin. Tulevaisuuden ajattelu ja siitä suunnittelu. Huomaa että elämässä on ihania ja iloisia asioita, ja niitä alkaa päivä-päivältä ajattelemaan enemmän. Suru ja viha jää taka-alalle, pikkuhiljaa tilanteesta pääsee eteenpäin ja unohtaa tapahtuneen. Pienin askelin, jokanen vaihe kerrallaan. :)

Nää tunteet ja eteneminen ei oo niin mustavalkosta. Tää kaikki vaatii aikaa ja totuttelua, sä saatat palata välil taaksepäin tunteissa ja nää vaiheet saattaa sekottua keskenään. Mä luotan siihen et loppujenlopuks oon kohdassa viisi, josta alkaa suunta eteenpäin. Jolloin pystyy jättämään menneet taakse, aloittamaan alusta ja tuntemaan taas iloa vailla syyllisyyttä. Se vaatii hirveesti aikaa ja on pitkä tie, mut hei onhan meillä aikaa? Pienin askelin kohti huomista, uskon että kaikki helpottaa pikkuhiljaa ja täytyy koittaa pitää pää pystyssä ja nauttia niistä elämän pienistä iloisista hetkistä.

Välil vähä vakavampaa tekstii tännekkin, ehk kertoo jotaa mun tänhetkisist fiiliksist, ehk kertoo siitä et tää on mielenkiintonen aihe? Muutos elämässä voi luoda yllättäviäkin tunteita ja reaktioita itsessään. Omalla asenteellaan, ystävien avulla ja tuella on kuitenkin suuri vaikutus siitä selviytymiseen. Mä voin ainakin sanoa että en ois tässä ilman mun ystäviä, niiltä saamaa tukea, ymmärrystä, olkapäätä ja kuuntelutaitoa. Täst ei oo muuta ku suunta ylöspäin ja kohti uutta elämää, mitä se ikinä onkaan. :o (Hiukka pelottavaa, onneks mul on ihmisiä elämässä ketkä kohtaa mun kanssa tulevaisuuden <3) -hämmentynyt Sara

Tällähetkellä elämän pieniä iloja: Yö ystävän luona Lappeenrannassa. <3