Huhhuh mikä viikonloppu ! Oli kyl niin raskasta kaikinpuolin, mut samalla niin antosaa! Eka jakso täst kuntoutuksesta ois ohi, ja fiilikset on aika hurjat. Helpottavaa tietää on se fakta et me tavataa kesällä uuestaan ja päästään purkaa meiän omaluomia tavotteita. Täst ryhmäst tuli ku toinen pieni perhe, perhe jossa mulla on paljon tukijoita ja monta rakastavaa äitiä. 😉❤️ Nää naiset ja äitihahmot on äärettömän vahvoi ja hienoi ihmisii, jokaselta löytyy omia heikkouksia sekä vastoinkäymisiä, mut mä uskon ja luotan siihen et yhessä pystytään purkaa näit elämän epäkohtia!

Eilinen päivä oli tosi monipuolinen ! Aamu alko pikkusella lenkillä järven jäällä, jonka aikana tehtiin erilaisia venyttelyharjotuksia, lumienkeleitä sekä avattiin myös ääntämme maammelaulun muodossa! 😂 Ulkona liikkuminen toi mukavasti energiaa ja vastapainoa neljän seinän sisällä istumiseen ja pohtimiseen. Päiväämme sisältyi myös tunteiden tiedostamista maalauksien muodossa, se olikin erittäin hyvä keino saada purettua ja avattua tunteita. Maalaaminen sanojen sijasta toi paljon erilaisia tunteita helposti käsiteltäviksi. Kerettiin myös käydä ihanan kämppikseni kanssa tsekkaamassa pikasesti kylpylän altaat ja vesiliukumäki ! Vesiliikunta on kyl tosi hyvä liikuntamuoto, se on tehokasta ja turvallista;  vedessä ei voi kaatua. 🙏🏽

Meil oli illaks hiukan erilaista ohjelmaa, meiän käyttöön oli varattu koko keilahalli nimittäin ! Keilaus on kivaa ja helppoa, leikkimielinen skabailu piristää tunnelmaa ja nostattaa yhteishenkeä kummasti. Mä nautin siit fiiliksestä kovasti, on hauskaa elää muitten innostuksen mukana ja kannustaa ja tsempata toisia! Mä jouduin vaan huomaamaan sen ettei mun kroppa enää pysty samaan kuin ennen sairautta. Mä jaksoin keilata puolisen tuntia, senkin aika huonolla menestyksellä. Mun jalat ei suostunu yhteistyöhön, enkä saannut keilapalloa ollenkaan heitettyä oikealla tekniikalla. Motoriset taidot, tasapaino ja lihasvahvuus on heikentyny merkittävästi ja sen kaiken seurauksena mä jouduin luovuttaa leikin jo puolessa välissä. Mä jouduin kysymään itseltäni että jaksanko, ja jos jaksan mitä mä menetän sillä? Jos mä oisin hammastapurren keilannut koko tunnin, mä en ois välttämättä jaksanu kävellä loppu iltana saati pysyä positiivisena. Niitä asioita on mietittävä ja tehtävä valintoja, tehtävä kompromisseja ! Sitä se mun elämä nykyään on, kuulostaa ehkä terveen korvaan hullulta ajatukselta, mutta mä joudun tekemään valintoja mun jaksamisen perusteella. Kaikkeen ei enää riitä voimat.

Voimia siten kuitenkin riitti loppuiltaan, kun eksyttiin tanssiravintolaan istuskelemaan ja kuuntelemaan (katselemaan) bändiä paikallisen rumpalin pyynnöstä. Parit drinksut oli pakko ottaa, ja ilta venykin hiukan myöhäseksi parien muuttujien ansiosta... Tuli sitte opeteltua pari uutta taitoakin; tanssiminen sekä pianon soittaminen. ( "Siksikö sitä nykyään kutsutaan?" ;)) Vanhempi herrasmies opetti mua tanssin alkeissa, ja pyörähtely tanssiparien seassa olikin hauskaa ja varmasti vielä hauskempaa katsottavaa! On kivaa hullutella ja poistuu siltä omalta mukavuus-alueelta, heittäytyä ja elää hetkessä! Vaikka keilauksen suhteen olin joutunut kokemaan pienen takaiskun, tanssiminen vahvisti mun positiivista tunnetta että vielä mäki pystyn ja mä nautin siitä kaikesta aidosti!

Kaikenkaikkiaan mielettömän antoisa ensimmäinen kuntoutusjakso. Tuntui heti siltä että olen oikeassa paikassa, koska ympärillä oli aidosti välittäviä ihmisiä. Meitä yhdistää sairaus, mutta myös inhimilliset tunteet, epävarmuuden tekijät ja suuret kysymykset. Jokainen on hakeutunut kurssille syystään, jokainen varmasti sai paljon eväitä mukaansa tältä viikonlopulta. Mä oon erittäin kiitollinen siitä et sain tavata nää äärettömän hienot naiset, ja äärettömän kiitollinen siitä ettei meiän tarina vielä oo loppunu: sehän vasta alkaa ! Kesäkuussa nähdään uudestaan! -pianonsoittaja Sara 🎹😘

(Meiän viimenen harjotus tänään oli palautteen antaminen toisillemme. Palautteena toimi pienet puupalat, mihin oli kirjotettu sanoja. Jokanen pääs vuorollaan palautteen saajaksi, ja toiset antoivat hänelle yhden palan valitsemallaan sanalla. Se sana pysty merkkaamaan henkilön vahvuuksia, tai hänelle pystyi antamaan evääksi kotiinviemisiksi kyseisen vahvuuden millä työstää fiiliksiään... Minun saamani palaute alla.)

<3 Ei voi muuta ku hymyillä ja kiittää näistä kauniista sanoista. ❤️🙏🏽

Lumienkelit heti aamutuimaan oli huippu idea !

Illalla vedettii vähä nätimpää seppälää päälle ! 💃🏽👯

Kukin keilaa tyylillään? ;) Muthei jos lopputulos on tää, mikäettei??😘🎳💪🏽🏆